Post by eiss. on Jun 11, 2022 19:42:06 GMT 2
LILA EVERLY
tietää vain etunimensä, eikä ole täysin varma onko se edes hänen oikea nimensä
tunnetaan myös nimellä Lila Vaine silloin, kun sukunimelle on tarvetta
syntynyt 19. toukokuuta 2033 (23v) jossain lähellä Lubbockia, Texasissa
erittäin vaikutusvaltaiset vanhemmat, neljä vanhempaa siskoa ja pikkuveli
naimisissa tulevan vallanperijän kanssa - parilla on kaksi poikaa
työskentelee sisäkkönä Arksteadissa erään kenraalin perheessä
asuu Eastgatessa pienessä, ränsistyneessä hökkelissä
Where you won't see any rising sun
tietää vain etunimensä, eikä ole täysin varma onko se edes hänen oikea nimensä
tunnetaan myös nimellä Lila Vaine silloin, kun sukunimelle on tarvetta
syntynyt 19. toukokuuta 2033 (23v) jossain lähellä Lubbockia, Texasissa
erittäin vaikutusvaltaiset vanhemmat, neljä vanhempaa siskoa ja pikkuveli
naimisissa tulevan vallanperijän kanssa - parilla on kaksi poikaa
työskentelee sisäkkönä Arksteadissa erään kenraalin perheessä
asuu Eastgatessa pienessä, ränsistyneessä hökkelissä
Where you won't see any rising sun
Lubbockin liepeille Texasissa syntyi Prinen tasavalta, kun uutta ja uljasta maailmaa rakennettiin. Sitä perustamassa oli myös Everlyn perhe. Perheen isä, Tobias, oli miltei vallankahvassa kiinni, mutta tuli viime metreillä syrjäytetyksi, kun vallan anasti itselleen röyhkeästi Laumontin perhe. Takaisku ei tietenkään estänyt Tobiasia tavoittelemasta valtaa itselleen aiempaakin hanakammin, sillä mies hankki itselleen neuvonantajan pestin ja ryhtyi yksitellen naittamaan tyttäriään toinen toistaan vaikutusvaltaisempiin avioliittoihin - varmistaen, että hänellä oli perhesiteiden kautta myös tukijoita tarpeen vaatiessa. Pienessä ja suljetussa yhteisössä elettiin kuin keskiajalla konsanaan; naiset olivat aviomiestensä, veljiensä ja isiensä omaisuutta, housuja tai hameita ei sallittu, koko yhteisö oli äärimmäisen uskonnollinen, ja naimattomien naisten piti peittää hiuksensa jollain tapaa. Joskin viimeisen kohdalla valvontaa ei juuri ollut, joten nuorista naisista tuli nopeasti varsin kekseliäitä. Sähköä Prinessa ei ollut, joten elämää vietettiin hyvin vaatimattomissa oloissa. Kulkuvälineinä toimivat hevoset ja rattaat. Paremmasta väestä huolehtivat palvelijat, kokit tai keittäjät ja ajurit, kun taas köyhät työläiset saivat keksiä itse ratkaisuita arjen ongelmiinsa. Tarkat kastijaot myös pitivät huolen siitä, ettei sopimattomia ystävyyssuhteita (tai mitään muitakaan suhteita) syntyisi. Hienon neidin ei ollut sopivaa viilettää ulkona palvelusväen lasten kanssa.
Sen oppi myös varsin nopeasti Everlyn perheen vapaamielinen nuorin tytär, Lila. Toisenlainen ajatusmaailma ja empatia säilyivät, vaikka vanhemmat yrittivät kasvattaa nuorimmasta tyttärestään enemmän siskojensa kaltaista - vakavaa ja avioliitosta sekä perheen perustamisesta kiinnostunutta. Lila vain oppi piilottamaan vanhempiensa halveksumat piirteet ja toimi huono-osaisempien hyväksi kaikessa hiljaisuudessa. Lila ei ole koskaan ollut varsinaisesti kapinallinen, vaan enemmänkin tasa-arvosta haaveileva taivaanrannan maalari. Hän ei missään nimessä kannata väkivaltaa tai vallankaappauksia, vaan uskoo enemmänkin hyvien tekojen tuovan maailmaan oikeudenmukaisuutta.
Koska Lila oli osa arvostettua, yläluokkaista perhettä, sai hän myös kohtuullisen hyvän koulutuksen. Tyttö oppi ranskaa, latinaa, matematiikkaa ja jopa sitä kuinka valtiota johdetaan - ei sillä, että hänellä olisi Prinessa koskaan ollut mahdollisuuksia saada minkäänlaista oikeaa valtaa. Oman asemansa vakiinnuttaminen kutsui kuitenkin tytön mielestä liian aikaisin häntä, sillä Lila oli vain 16-vuotias, kun Tobias-isä alkoi hieroa avioliittoa nuorimman tyttärensä ja Laumontien vallanperijän välille. Järjestetty liitto oli kaukana siitä, mitä palavasta rakkaudesta haaveileva tyttö toivoi, mutta hän ymmärsi hyvin, että kukaan ei ollut kysynyt hänen mielipidettään, eikä tulisi myöskään kysymään. Ikinä. Niinpä hän alistui kohtaloonsa ja asteli avioon noin vuotta myöhemmin Silas Laumontin kanssa. Pari oli käytännössä katsoen täysin ventovieraita toisilleen avioliiton alkutaipaleella, sillä he olivat ennen vihkimistä tavanneet vain joitakin kertoja, mutta yllättävää kyllä he tulivat heti toimeen keskenään ja löysivät tietynlaisen yhteisymmärryksen välilleen. Parin vuoden avioliiton jälkeen pariskunnalla oli jo kaksi perijää. Rakkautta ei koskaan - ainakaan Lilan puolelta - syttynyt heidän välilleen, mutta syvää kiintymystä kumpikin tunsi toisiaan kohtaan. Asiat olisivat siis voineet olla huonomminkin, ja olisi varmasti dramaattisempaa todeta, että Lila oli tyytymätön elämäänsä. Se olisi kuitenkin valhe, sillä Lila tiedosti hyvin elämänsä realiteetit ja mitä häneltä odotettiin, niihin nähden hän oli saanut kaiken ja vähän enemmänkin. Sitä paitsi, nainen rakasti lapsiaan ja toisaalta myös turvattua elämäänsä, joka mahdollisti myös hyväntekeväisyyden tekemisen entistäkin näkyvämmin. Vaikutusvaltainen aviomies, kun antoi vaimolleen myös mahdollisuuden puhua ja toimia hieman eri tavalla kuin isänsä kaitseman tytönhupakon.
Elämä muuttui kuitenkin kertaheitolla, kun vastarintaliikkeen jäsenet kidnappasivat Lilan sekä muutaman muun valtaapitävien perheenjäsenen, aikeenaan kiristää Prinen johdolta omia kiinnijääneitä jäseniään takaisin. Osa kidnapatuista tosin teloitettiin varoittavana esimerkkinä muille ja loput pakattiin ränsistyneen pakettiauton takaosaan, kuin sardiinit purkkiin konsanaan. Lila oli peloissaan, mutta yritti lohduttaa niitä, jotka itkivät järkytyksestä ja silkasta pelosta. Umpinaisesta pakettiautosta oli mahdoton nähdä ohitse vilahtelevia maisemia, eikä kukaan tietenkään kertonut mihin he olivat matkalla. Lila oli kuitenkin varma, että he matkasivat ainakin pari päivää. Minne? Sitä hän ei tiennyt. Lopulta matka päättyi hylättyyn tehdasrakennukseen, jonne kidnapatut prinelaiset yläluokan jäsenet teljettiin karjan tavoin. Ruokaa tai juomaa ei ollut saatavilla kuin satunnaisesti, mikä teki olosta heikon ja voimattoman - se oli varmaankin tarkoituksena. Pinna tuntui olevan kireän ihan puolin ja toisinkin. Yksikin väärä sana johti sanaharkkaan, ja Lila joutui lukuisia kertoja katsomaan vierestä kuinka hänelle tuttuja ihmisiä pahoinpideltiin raa'asti tilanteen hallinnassa pitämiseksi. Lila tavallaan ymmärsi vastarintaliikettä, mutta väkivalta oli ehdoton ei naiselle. Siksi häneltä ei juuri herunut myötätuntoa heidän kidnappaajilleen. Lähinnä nainen yritti pitää matalaa profiilia ja olla joutumatta kahnauksiin heitä vartioivien vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Kalvavan nälän ja janon lisäksi Lila ikävöi poikiaan sekä aviomiestään. Päivä päivältä epäilykset kävivät vaikeammiksi vaientaa, mutta Lila toivoi silti, että pääsisi vielä takaisin kotiin. Hän vannoi hukuttavansa lapsensa suudelmiin ja halauksiin, ja olevan lopun elämäänsä kiitollinen siitä, mitä hänellä oli.
Toisin kuitenkin kävi, kun eräs humalassa ole vastarintaliikkeeseen kuuluva mies päätti purkaa turhautumistaan vanhempaan rouvaan, joka oli valittanut jälleen kerran ruoan ja veden puutteesta. Lilan omat hermot pettivät ja hän ryntäsi väliin, läimäyttäen miestä avokämmenellä suoraan kasvoihin. Se tietysti sai miehen raivostumaan ja kohdistamaan raivonsa Lilaan. Kun muut aktivistit ehtivät paikalle, oli mies piessyt Lilan jo niin pahasti, että naisen luultiin kuolleen. Ja niin Lila hylättiin New Havenin liepeille keskellä pimeää yötä. Oli melkein kohtalon ivaa, että myös juuri silloin paikalle sattui New Havenin turvallisuusjoukkoihin kuuluva Gideon Vaine, tai Gabriel Chalmers, joka siirsi tajuttoman ja pahoin ruhjotun naisen suojaan.
Herääminen toisesta tyhjyyttään kaikuvasta tehdashallista ei herättänyt juurikaan erityisen positiivisia tunteita. Lila oli paniikissa ja peloissaan, kun vieras mies yritti rauhoitella häntä ja tiedusteli hänen nimeään. Kun kuohuva mieli vähän tasaantui, tajusi nainen ettei hän tiennyt itsestään tai menneisyydestään mitään. Hän ei edes muistanut tulleensa hakatuksi, joka oli mitä ilmeisemmin muistinmenetyksen takana. Etäisesti oli sellainen kutina, että hänen nimensä saattoi olla Lila, mutta varmaksi nainen ei mennyt vannomaan. Eikä hän sen puoleen myöskään luottanut mieheen, joka toi hänelle sekä puhtaat vaatteet, että myös juotavaa ja syötävää. Vailla minkäänlaisia muistikuvia tai vihjeitä siitä, kuka oikein oli, oli ihan ymmärrettävää suhtautua epäileväisesti kaikkiin ja kaikkeen. Gideon kutsui naista Lilaksi, koska se oli oikeastaan ainoa asia, jonka nainen hädin tuskin muisti. Meni pitkään ennen kuin nainen lakkasi odottamasta mieheltä pahinta. Oikeastaan, Lila tuskin luottaisi tänäkään päivänä Gideoniin, ellei mies olisi kertonut omaa tarinaansa kadonneista pikkuveljistään ja tulipalossa kuolleista vanhemmistaan. Peitenimen käyttämistä mies perusteli sillä, että oli halunnut uuden alun elämälleen, ja koska oli nuorempana hölmöillyt vastarintaliikkeen touhuissa mukana, olisi se mitä luultavammin ollut este sotilasuralle. Uuden henkilöllisyyden luominen oli siis ollut välttämätön paremman elämän toivossa. Yhteinen salaisuus lujitti Lilan ja Gideonin välejä. Toki miehen apu ja jatkuva huolehtiminen olivat myös omiaan hälventämään naisen epäilyksiä. Hän oli enemmän kuin kiitollinen, kun mies järjesti hänelle työpaikan Arksteadista ja asunnon piskuisesta hökkelistä Eastgatesta, jossa on oma pieni piha kasvimaalla ja parin kanan kanala. Se oli enemmän kuin saattoi odottaa ventovieraan ihmisen hyväntahtoisuudelta. Lila ja Gideon ovat pitäneet yhtä tutustumisestaan lähtien. On sanomattakin selvää, että he merkitsevät toisilleen paljon, vaikka mitään romanttista ei ole kaksikon välillä koskaan ollut, eikä tule olemaan. He ovat olleet alusta alkaen vain hyviä ystäviä - vaikka toisinaan Lilan mielestä mies suhtautuu häneen turhankin suojelevasti. Se miehelle tosin annettakoon anteeksi sen menneisyyden tähden.
Lila on nyt asunut miltei vuoden New Havenissa. Hän on sopeutunut uuteen ympäristöönsä ja elämäänsä melko hyvin. Oma menneisyys, joka on edelleen hämärän peitossa, kaihertaa mieltä totta kai. Useastikin. Lilalla ei kuitenkaan ole mitään mistä aloittaa. Hän ei edes tiedä omaa sukunimeään, mutta niissä yhteyksissä, joissa sille on tarvetta, nainen turvautuu Gideonin sukunimeen. Se on yleinen, eikä siten herätä kysymyksiä. Jos Lila on jotain New Havenissa oppinut, on parempi pitää matalaa profiilia - pää alhaalla ja pysy poissa ongelmista. Aiemmin kotona Prinessa käytetyt upeat, käsintehdyt mekot ovat vaihtuneet sisäkön tylsään ja harmaaseen univormuun, joka taatusti on omiaan piilottamaan kenet tahansa väkijoukkoon. Työpäivän aikana kullanvaaleita, puoleen väliin selkää ulottuvia hiuksia suojaa jo parhaat päivänsä nähnyt vaalea huivi, mutta omalla ajallaan nainen antaa hiustensa olla auki. Yleensä ne on kuitenkin nostettu sivuilta ylös ja kiinnitetty pinneillä jonnekin takaraivon päälle. Pukeutuminen on muuten hyvin vaihtelevaa. Lähinnä nainen vetää ylleen sitä, mitä on sattunut käsiinsä saamaan. Joskus se on itse tehty mekko halvalla saadusta kankaasta, joskus neule ja farkut ja toisinaan Gideonin turvallisuusjoukoilta pihistämiä vaatteita. Totta puhuen - ja varmasti entistä minäänsä syvästi järkyttäen - Lila ei ole niin tarkka sen suhteen, mitä pukee päälleen.
Vaikka naisen menneisyys onkin hänelle itselleen edelleen yksi suuri mysteeri, ei hän kuitenkaan luonteeltaan ole muuttunut mihinkään. Ei todellakaan. Lila omaa edelleen vahvan oikeudentajun, hän on rehellinen ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa. New Havenin epäkohdat ovat vaikeita sulattaa, mutta nainen yrittää omalla tavallaan tehdä hyvää, kuten auttamalla naapurin sairasta vanhaa rouvaa ja jakamalla omasta ruoastaan ainakin osan nälkää näkeville orpolapsille. Ehdottomasti tietynlaista maailmanparantajan vikaa. Nainen ei kuitenkaan missään tapauksessa puhu julkisesti epäkohdista, vaan pysyttelee takavasemmalla ja pyrkii tekemään oman osuutensa muulla tavoin.
Lila onkin omalla tavallaan hyvin konflikteja karttava ihminen. Osittain se johtuu siitä, että nainen ei tiedä alkuunkaan kuka hän on ja mistä hän tulee, joten hän ei halua kiinnittää itseensä erityisemmin huomiota siltä varalta, että se tietäisi ikävyyksiä. Toisaalta Lila ei edes tiedä, miten kohtaisi syystä tai toisesta kärjistyviä tilanteita. Ne saavat naisen jonkinlaiseen lukkoon, eikä hän tiedä, mitä sanoa tai tehdä. Niinpä kaikenlaiset riitatilanteet ratkaistaan mieluummin poistumalla paikalta, tai vaihtoehtoisesti huuli väpättäen ja pulleat kyyneleet poskia pitkin valuen yritetään takellellen saada sanotuksi jotain järkevää. Kyyneleet ovat usein vaistomainen reaktio, kun nainen on peloissaan, turhautunut tai suuttunut. Ei pidä käsittää väärin, sillä kyllä naisesta sisuakin löytyy, mutta silloin pitää olla kyse jostain, mikä on naiselle todella tärkeää, tai jos hän kokee tulleensa poljetuksi liian monta kertaa jonkin asian suhteen. Lyhyesti Lilaa voisi kuvailla uteliaaksi, herkäksi ja aidosti kanssaeläjistään välittäväksi.
- Äärimmäisen kiintynyt Gideonin Sammy-koiraan. Kuka nyt ei koirista pitäisi ja vilkuttelisi niille aina jälkeenpäin?
- Säilyttää kotona Gideonilta saatua käsiasetta. Väittää ettei osaa ampua sillä, mutta totta puhuen tehnyt mielessään aseesta enemmänkin jonkinlaisen mörön.
- Osaa neuloa, virkata ja ommella käsin vaatteita. Paikkaa hetkessä rikkinäiset vaatteet ja loihtii pyynnöstä, mitä tahansa uutta.
- Melko lyhyt, vain noin 160 cm pitkä.
FC: HOLLIDAY GRAINGER
