Post by cee on Jun 10, 2022 17:27:17 GMT 2


Genevieve Mirella Greene
syntynyt 19. elokuuta 2031
kutsutaan melko yleisesti Genieksi omissa piireissä
biseksuaali | vastarintaliikkeen aktiivijäsen
kotoisin Arksteadista, jossa vanhemmat ja veli Noam elävät
vaihtaa majapaikkaa alinomaa välttyäkseen kiinnijäämiseltä
viimeaikoina nähty useammin Courtsin lähistöllä
fc: Olivia Cooke
kutsutaan melko yleisesti Genieksi omissa piireissä
biseksuaali | vastarintaliikkeen aktiivijäsen
kotoisin Arksteadista, jossa vanhemmat ja veli Noam elävät
vaihtaa majapaikkaa alinomaa välttyäkseen kiinnijäämiseltä
viimeaikoina nähty useammin Courtsin lähistöllä
fc: Olivia Cooke
Tiedätkö sen pähkähullun naisen, joka hylkäsi turvatun ja yltäkylläisen elämän Arksteadissa liittyäkseen vastarintaliikkeeseen osaksi kaaosta? Se on Genevieve. Tai Genie. Niin sitä kutsutaan. Sillä on kuulemma ilkeä vasen koukku ja oma taisteluhuuto. Se kuulostaa vähän apinalta - se taisteluhuuto, siis.


Genevieve tosiaan syntyi Arksteadiin, toiseksi lapseksi perheeseen, jonka isä loi uraa turvallisuusjoukoissa ja äiti edusti seurapiireissä minkä kerkesi. Vanhemmilla oli kiireitä, joten lastenvahti häntä hoisi, ja veli piti seuraa. Greenen perheen kuopus ei oppinutkaan ensiksi sanomaan äitiä tai isää vaan ”nom” - se tarkoitti Noamia, isoveljeä. Varttuessaan vähän Genie kyllä sitten oppi puhuttelemaan vanhempiaankin juuri kuten nuo halusivat. Sitä taitoa hän tarvitsikin sitten, kun etenkin äiti alkoi jatkuvasti mukaan milloin minnekin esitelläkseen mallikelpoista tytärtään ystävilleen ja tuttavilleen. Genevieve olisi tahtonut riehua ja leikkiä, mutta hänen osansa oli näyttää nätiltä ja laulaa joku laulu, jos pyydettiin. Oli kuulemma niin kaunis ääni tytöllä. Siitä oltiin aika lailla eri mieltä sillä kertaa, kun pikku-Genie kirkui kurkuntäydeltä juostessaan pitkin pihamaata pelkässä uimapuvussaan vieraiden saapuessa kylään. Sellainen käytös ei neidille sopinut. Ei Greenelle. Vuosiin sellaista iloa eivät sitten enää nähteetkään muut kuin veli Noam ja palvelusväki, joiden seurassa sai olla oma itsensä.
Varhaislapsuutensa Genevieve piti veljeään sankarinaan. Sinä ihmisenä, joka kuunteli ja tuki, kun vanhemmat eivät ehtineet tai edes osanneet. Tai välittäneet. Siksi Genie otti uutisen Noamin lähdöstä pysyvästi turvallisuusjoukkoihin hyvin henkilökohtaisesti ja raskaasti. 10-vuotias tyttö koki veljensä yksinkertaisesti hylkäävän hänet ja jättävän yksin kaikkien vanhempien epärealististen ja epäreilujen odotusten kanssa. Miksei veli muka voinut sanoa, ettei tahtonut jatkaa isän jalanjäljissä? Miksi tuon muka täytyi lähteä? Genie ei hyväksynyt, ymmärtänyt tai ollut valmis antamaan anteeksi. Siksi kun hän Noamin lähdön jälkeen ensimmäisen kerran pitkästä aikaa näki veljensä, hän nyrpisti nenäänsä, kutsui petturiksi ja lähti vastakkaiseen suuntaan. Potkaisi jotain pensasta mennessään.


Vuodet seurasivat toisiaan Arksteadin rauhassa. Genevieve pidettiin niin pimennossa epäkohdilta kuin pystyttiin samalla, kun hänestä odotettiin kasvavan nuori nainen, joka toisi perheelleen ylpeyttä sekä luomalla uraa että kietomalla seurapiireissä jokaisen pikkurillinsä ympärille. Genie itse olisi tahtonut mieluummin liikkua ulkoilmassa ja pelata pihapelejä sekä joskus edes nähdä, mitä Arksteadin ulkopuolella oli. Pyyntöihin ei vastattu, joten piti löytää tapa toteuttaa ne itse. Hän oli kuudentoista, kun teki ensimmäisen karkuretkensä Arksteadin ulkopuolelle, eikä hän ikinä sen jälkeen aivan palannut entiselleen. Nähtyä ei saanut näkemättömäksi, ja omin silmin todistetut vääryydet sytyttivät jonkin jo kytemään sisällä. Ääni päässä kertoi, että vääryydet oli tehty oikaistavaksi, ei lakaistaviksi maton alle.
Vanhemmat toivoivat Genevievestä lääkäriä. Nuoren naisen alku otti askelen kerrallaan päästäkseen siihen tavoitteeseen, vaikkei se ollutkaan aidosti hänen omansa. Genien päivät satunnaisia retkiä lukuun ottamatta lipuivat ohitse opiskellen ja silloin tällöin vanhempien mukana edustaen. Sitä oli oppinut jo puhumaan sanomatta oikeasti mitään, hymyilemään kun tarkoitti pahaa ja poistumaan, kun ei olisi pystynyt kuin huutamaan. Hän yritti kyllä aika ajoin keskustella omien piiriensä varakkaiden kanssa ja kyseenalaistaa varallisuuden sysäämistä juhliin yhteiskunnan epäkohtien korjaamisen sijasta, mutta sellaiset puheet eivät ikinä saaneet osakseen kuin hyssyttelyä ja pahoja katseita. Lopulta Genie lakkasi edes yrittämästä järkeillä omiensa kanssa, mutta tahto vaikuttaa ja aikaansaada muutosta säilyi.


Genien eräänlainen ystävyys itseään kokeneempaan ihmisyksilöön syveni. Tapaamiset muuttuivat pikku hiljaa jokseenkin säännöllisiksi, ja hiljalleen vastarintaliike alkoi esiintyä keskusteluissa yhä enemmän ja enemmän. Melkeinpä huomaamattaan Genevieve tuli samalla oppineeksi kokeneemmalta niin taistelutaitoja (joita opetettaessa tosin puhuttiin itsepuolustustaidoista) kuin ennen kaikkea uudenlaista ajatusmallia, jossa kannatettiin kaikenmoista vapautta ja viisveisattiin perinteisistä arvoista. Genie ei edes tiedostanut ajatuksiinsa vaikutettavan, sillä hänestä kaikki kuultu tuntui jollain tapaa oikeammalta ja hienommalta kuin ne arvot, joita vanhemmat olivat lapsuudesta saakka yrittäneet häneen iskostaa. Vanhemmat eivät esimerkiksi kuuna päivänä olisi hyväksyneet sitä, että nainen nauttisi seksuaalisuudestaan toisen naisen kanssa. Genevieve kuitenkin tiedosti pitävänsä siitä viimeistään silloin, kun hänen niin sanottu mentorinsa opetti senkin, ettei seksuaalisuutta tarvinnut rajoittaa sekä miten vastaanottaa ja antaa toiselle mielihyvää. Se oli hänelle jotakin uutta ja ihmeellistä kuten kaikki se muukin, jolle mentori hänen silmänsä avasi. Samalla kaikki totuttu alkoi tuntua inhalta näytelmältä, jossa ei haluttu enää leikkiä mukana.
Lopulta mentori vei Genien tapaamaan vastarintatovereitaan. Vapaamielisen ja muutoskeskeisen ajatusmallin siihen mennessä jo omaksunut Genevieve otettiin avosylin vastaan ja hän koki löytäneensä itselleen uuden kodin. Sen jälkeen oli oikeastaan enää vain ajan kysymys, milloin nainen hylkäisi kaksoiselämänsä ja pyyhkisi Arksteadin pölyt jaloistaan. Todennäköisesti se olisi tapahtunut nopeammin, ellei Genie olisi kantanut tunnontuskia salaisuuksien pitämisestä veljeltään. Vaikka heidän välinsä lapsuudesta olivatkin viilenneet, Noam ei kuitenkaan ollut lakannut olemasta hänelle rakas ja tärkeä. Genie oli vaalinut viime vuodet heidän jokaista kohtaamistaan - niin harvakseltaan kuin niitä oli ollutkin - ja oli monet kerrat halunnut kertoa siitä elämästään, jonka oli vanhemmiltaan piilottanut. Kun koitti siis aika jättää Arkstead, Genielle oli yltäkylläisyyden sijasta vaikeinta luopua veljestään. Hän ymmärsi, että jos lähtisi ilmoittamatta, he eivät välttämättä enää tapaisi. Toisaalta hän ymmärsi senkin, ettei Noam varmasti päästäisi häntä lähtemään, jos hän kertoisi. Niinpä pikkusisko jätti yöhön karatessaan vain palvelusväelle viestin toimitettavaksi veljelleen. Menikö se ikinä perille, sitä hän ei tiennyt.
Genevieve liittyi vastarintajoukkojen riveihin vuoden 2055 alkupuoliskolla. Siitä alkaen nainen on elänyt kiertävää elämää, vaihtaen säännöllisesti majapaikkaa. Vastarintaan liittyessä Genien tarkoitus oli osaltaan auttaa purkamaan sortoa edesauttavia valtarakenteita ja toimia äänenä niille, jotka eivät uskaltaneet puhua. Hänen haaveensa oli vaikuttaa ihmisiin pakottamalla nuo näkemään se hätä, jota ympärillä jatkuvasti kärsittiin ja joka niin kovasti tahdottiin piilottaa. Genevieve tekikin toveriensa kanssa täsmäiskuja sinne tänne: joskus estettiin pari epäreilua pidätystä, joskus poltettiin vartion tyhjä leiri, joskus käytiin tekemässä kantaaottavaa taidetta valtaapitävien asumusten tienoille ja niin edelleen. Tovin nainen eli siinä kuplassa, ettei vastarinnassa tehty kenellekään pahaa. Olihan sitä kaikenlaisia puheita, niitäkin joissa jo puhuttiin aika konkreettisesti, mutta puheiksi niiden luultiin siltikin vain jäävän.


Sitten kaikki muuttui. Eräänä päivänä Genie löysi itsensä keskeltä taistelutannerta, jossa kukaan ei ollut turvassa. Turvallisuusjoukot olivat löytäneet heidän leirinsä eivätkä nuo vaikuttaneet toivovan vankeja vaan ruumiita. Tahto elää ja puolustaa omia oli kova, joten astaloon tartuttiin itsekin ja todistettiin, kuinka se ensimmäistä kertaa omassa kädessä pideltynä iskeytyi vasten turvallisuusjoukkojen miestä. Adrenaliinia veressä sitä hakattiin vielä nyrkeinkin ja potkittiin, ettei se päässyt enää nousemaan ja yrittämään tappaa. Muu maailma katosi silloin, kun Genie tuijotti kädet veressä miestä, jonka hän itse oli saattanut henkihieveriin. Jalat eivät liikkuneet. Kyyneleet valuivat jo poskilla, kun ymmärrettiin, mitä oli tehty. Silloin joku kuitenkin tarttui käteen ja alkoi vetää pois. Paikkaa olisi vaihdettava ennen kuin turvallisuusjoukkoja saapuisi lisää. Genevieve lähti juoksemaan ystävänsä kanssa pois paikalta eikä katsonut enää taakseen.
Siinä taistelussa, joka jäi kummittelemaan Genien uniin, kuoli useita kavereita. Sekin yksi teinipoika, joka vasta oli toissapäivänä rehvastellut voimillaan kuten ikäisillään oli tapana. Mikä ei tappanut, se vahvisti, joten koettu karaisi ja kovetti henkiin jäänyttä Genietä. Muiden selvinneiden ja kyseiseltä hyökkäykseltä välttyneiden vastarintalaisten kanssa alettiin sitten suunnitella kostoa - tai siis kaupungin valtaamisestahan sitä puhuttiin. Lopulta kaupunki poltettiin ja niitä liekkejä katsottiin hetki lumoutuneena niin kuin niiden tuhkasta todella voisi nousta jotain aiempaa kauniimpaa ja parempaa. Voitonriemussa Geniekin ilakoi ystäviensä kanssa ja suuteli niistä yhtä, joka varmasti olikin se tärkein. Riemu vaihtui kuitenkin muutama viikko myöhemmin hätääntyneisiin varoitushuutoihin, kun turvajoukot viimein saapuivat. Genevieve ja hänen seurassaan sillä hetkellä oleva joukko ehtivät pakoon, suurin osa muista eivät.


Nykyhetkessä Genie elelee käytännössä lainsuojattomana punoen suunnitelmaa ystäviensä - erityisesti Isaiahin, Izzyn - pelastamiseksi vankeudesta. Vaikka olinpaikka siis vaihtuu tiuhaan, nainen on viime aikoina hakeutunut Courtsin läheisyyteen kartoittaakseen vapautusoperaation parasta mahdollista toteutustapaa. Tunnistuksen välttämiseksi Genie saattaa ihmisten ilmoilla liikkuessaan pukeutua vastarinnalle epätyypillisesti mekkoihin, jotka vei aikanaan mukanaan kotoaan, vaikka kuluttaakin aikaansa mieluummin taitojensa kehittämisen parissa. Ystävät tietävät silti kyllä, mistä syrjäisestä kolkasta hänet usein löytää jousipyssyllä harjoittelemasta ja valmiina sparraamaan - tai parsimaan haavoja kasaan, sillä sen aiemmin lääkärin taitoja opiskellut edelleen taitaa.