Vuodet seurasivat toisiaan Arksteadin rauhassa. Genevieve pidettiin niin pimennossa epäkohdilta kuin pystyttiin samalla, kun hänestä odotettiin kasvavan nuori nainen, joka toisi perheelleen ylpeyttä sekä luomalla uraa että kietomalla seurapiireissä jokaisen pikkurillinsä ympärille. Genie itse olisi tahtonut mieluummin liikkua ulkoilmassa ja pelata pihapelejä sekä joskus edes nähdä, mitä Arksteadin ulkopuolella oli. Pyyntöihin ei vastattu, joten piti löytää tapa toteuttaa ne itse. Hän oli kuudentoista, kun teki ensimmäisen karkuretkensä Arksteadin ulkopuolelle, eikä hän ikinä sen jälkeen aivan palannut entiselleen. Nähtyä ei saanut näkemättömäksi, ja omin silmin todistetut vääryydet sytyttivät jonkin jo kytemään sisällä. Ääni päässä kertoi, että vääryydet oli tehty oikaistavaksi, ei lakaistaviksi maton alle.


Ensin Geniellä tuli tavaksi silloin tällöin livahtaa Arksteadin ulkopuolelle. Uteliaisuus ja seikkailunhalu sekä turhautuminen jatkuvaan tukahdutetuksi tulemiseen ajoivat hänet aina vain pidemmille tutkimusretkille, joista yksi johti hänet kohtaamaan vastarintaliikkeen yksinäisen jäsenen. Tuo 22-vuotiasta Genietä vanhempi yksilö ei yllättäen hyökännyt hienostosta karanneen kimppuun vaan näki oivan tilaisuuden koettaa käännyttää nuori nainen omalle puolelleen. Genevieve oli jo pitkään kaivannut jotakuta, jolle purkaa vallitsevaan maailmantilaan liittyvää ahdistustaan, ja yllättäen tuntematon tarjosi kuuntelevat korvat. Ensimmäisellä kohtaamisella ei vielä puhuttu halaistua sanaa liittymisestä vastarintaan vaan sovittiin vain, että tavattaisiin uudelleen samassa paikassa.

Genien eräänlainen ystävyys itseään kokeneempaan ihmisyksilöön syveni. Tapaamiset muuttuivat pikku hiljaa jokseenkin säännöllisiksi, ja hiljalleen vastarintaliike alkoi esiintyä keskusteluissa yhä enemmän ja enemmän. Melkeinpä huomaamattaan Genevieve tuli samalla oppineeksi kokeneemmalta niin taistelutaitoja (joita opetettaessa tosin puhuttiin itsepuolustustaidoista) kuin ennen kaikkea uudenlaista ajatusmallia, jossa kannatettiin kaikenmoista vapautta ja viisveisattiin perinteisistä arvoista. Genie ei edes tiedostanut ajatuksiinsa vaikutettavan, sillä hänestä kaikki kuultu tuntui jollain tapaa oikeammalta ja hienommalta kuin ne arvot, joita vanhemmat olivat lapsuudesta saakka yrittäneet häneen iskostaa. Vanhemmat eivät esimerkiksi kuuna päivänä olisi hyväksyneet sitä, että nainen nauttisi seksuaalisuudestaan toisen naisen kanssa. Genevieve kuitenkin tiedosti pitävänsä siitä viimeistään silloin, kun hänen niin sanottu mentorinsa opetti senkin, ettei seksuaalisuutta tarvinnut rajoittaa sekä miten vastaanottaa ja antaa toiselle mielihyvää. Se oli hänelle jotakin uutta ja ihmeellistä kuten kaikki se muukin, jolle mentori hänen silmänsä avasi. Samalla kaikki totuttu alkoi tuntua inhalta näytelmältä, jossa ei haluttu enää leikkiä mukana.

Lopulta mentori vei Genien tapaamaan vastarintatovereitaan. Vapaamielisen ja muutoskeskeisen ajatusmallin siihen mennessä jo omaksunut Genevieve otettiin avosylin vastaan ja hän koki löytäneensä itselleen uuden kodin. Sen jälkeen oli oikeastaan enää vain ajan kysymys, milloin nainen hylkäisi kaksoiselämänsä ja pyyhkisi Arksteadin pölyt jaloistaan. Todennäköisesti se olisi tapahtunut nopeammin, ellei Genie olisi kantanut tunnontuskia salaisuuksien pitämisestä veljeltään. Vaikka heidän välinsä lapsuudesta olivatkin viilenneet, Noam ei kuitenkaan ollut lakannut olemasta hänelle rakas ja tärkeä. Genie oli vaalinut viime vuodet heidän jokaista kohtaamistaan - niin harvakseltaan kuin niitä oli ollutkin - ja oli monet kerrat halunnut kertoa siitä elämästään, jonka oli vanhemmiltaan piilottanut. Kun koitti siis aika jättää Arkstead, Genielle oli yltäkylläisyyden sijasta vaikeinta luopua veljestään. Hän ymmärsi, että jos lähtisi ilmoittamatta, he eivät välttämättä enää tapaisi. Toisaalta hän ymmärsi senkin, ettei Noam varmasti päästäisi häntä lähtemään, jos hän kertoisi. Niinpä pikkusisko jätti yöhön karatessaan vain palvelusväelle viestin toimitettavaksi veljelleen. Menikö se ikinä perille, sitä hän ei tiennyt.



Sitten kaikki muuttui. Eräänä päivänä Genie löysi itsensä keskeltä taistelutannerta, jossa kukaan ei ollut turvassa. Turvallisuusjoukot olivat löytäneet heidän leirinsä eivätkä nuo vaikuttaneet toivovan vankeja vaan ruumiita. Tahto elää ja puolustaa omia oli kova, joten astaloon tartuttiin itsekin ja todistettiin, kuinka se ensimmäistä kertaa omassa kädessä pideltynä iskeytyi vasten turvallisuusjoukkojen miestä. Adrenaliinia veressä sitä hakattiin vielä nyrkeinkin ja potkittiin, ettei se päässyt enää nousemaan ja yrittämään tappaa. Muu maailma katosi silloin, kun Genie tuijotti kädet veressä miestä, jonka hän itse oli saattanut henkihieveriin. Jalat eivät liikkuneet. Kyyneleet valuivat jo poskilla, kun ymmärrettiin, mitä oli tehty. Silloin joku kuitenkin tarttui käteen ja alkoi vetää pois. Paikkaa olisi vaihdettava ennen kuin turvallisuusjoukkoja saapuisi lisää. Genevieve lähti juoksemaan ystävänsä kanssa pois paikalta eikä katsonut enää taakseen.



Nykyhetkessä Genie elelee käytännössä lainsuojattomana punoen suunnitelmaa ystäviensä - erityisesti Isaiahin, Izzyn - pelastamiseksi vankeudesta. Vaikka olinpaikka siis vaihtuu tiuhaan, nainen on viime aikoina hakeutunut Courtsin läheisyyteen kartoittaakseen vapautusoperaation parasta mahdollista toteutustapaa. Tunnistuksen välttämiseksi Genie saattaa ihmisten ilmoilla liikkuessaan pukeutua vastarinnalle epätyypillisesti mekkoihin, jotka vei aikanaan mukanaan kotoaan, vaikka kuluttaakin aikaansa mieluummin taitojensa kehittämisen parissa. Ystävät tietävät silti kyllä, mistä syrjäisestä kolkasta hänet usein löytää jousipyssyllä harjoittelemasta ja valmiina sparraamaan - tai parsimaan haavoja kasaan, sillä sen aiemmin lääkärin taitoja opiskellut edelleen taitaa.