Post by eiss. on Jun 9, 2022 21:07:52 GMT 2
GIDEON VAINE
tunnetaan nykyään yleisesti nimellä Gabriel Chalmers
syntynyt 3. kesäkuuta 2025 (31v) jossain entisen Delawaren itäosassa
vanhemmat kuolleet ja pikkuveljet Luoja ties missä
New Havenin turvallisuusjoukkojen kersantti
todellisuudessa soluttautunut vihollisjoukkoihin vastarintaliikkeen nimissä
asuu Courtsissa turvallisuusjoukkojen majoitustiloissa
YOUR WORDS UP ON THE WALL AS YOU'RE PRAYING FOR MY FALL
I'M HOPING THAT SOMEBODY PRAY FOR ME
tunnetaan nykyään yleisesti nimellä Gabriel Chalmers
syntynyt 3. kesäkuuta 2025 (31v) jossain entisen Delawaren itäosassa
vanhemmat kuolleet ja pikkuveljet Luoja ties missä
New Havenin turvallisuusjoukkojen kersantti
todellisuudessa soluttautunut vihollisjoukkoihin vastarintaliikkeen nimissä
asuu Courtsissa turvallisuusjoukkojen majoitustiloissa
YOUR WORDS UP ON THE WALL AS YOU'RE PRAYING FOR MY FALL
Liekö vanhemmilla ollut jonkin sortin enne mielessään, kun menivät ja nimesivät esikoispoikansa Gideoniksi, joka hepreaksi tarkoittaa "great destroyer". Niin tai näin, kokonimekseen kesällä 2025 syntynyt poika sai Gideon Eli Vaine. Raamattu teema jatkui myöhemmin myös pikkuveljien nimissä, mikä on sinäällään hieman koomista, koska veljeksiä ei voi nimittää erityisen uskonnollisiksi - kapinallisiksi kyllä. Veljeksistä Gideon on ainoa, jolla on edes jonkinlaisia muistoja perheen sukutilasta Delawaressa, sillä siellä hän syntyi ja ehti elää tilalla vanhempiensa kanssa parisen vuotta, ennen kuin isä ja äiti pakkasivat heidän vähäiset tavaransa karavaanariin vain jättääkseen taakseen kaiken rakkaan, joka oli tuomittu tuhoutumaan. Myönnettäköön, että Gideoninkin muistot Delawaren kotitilasta ovat varsin utuiset ja suurimmilta osin taatusti pohjautuivat vanhempien kertomiin tarinoihin, mutta yhtä kaikki ne ovat silti miehelle rakkaita ja muistuttavat maailmasta sekä elämästä, jota ei enää ole.
Karjan näännyttyä ja peltojen jäätyä merenpinnan alle, pakenivat Vainet tien päälle pariksi vuodeksi. Toiseksi nuorin veli, Judas, syntyi kevätmyrskyn keskellä karavaanarissa. Kuin ihmeen kaupalla perhe löysi uuden maatilan Indianasta. Se oli pienempi kuin edellinen, mutta tarjosi turvallisen paikan koko perheelle. Äiti ei kuitenkaan koskaan ihan täysin kotiutunut Indianaan, vaikka yrittikin. Siitä huolimatta perheen pääluku kasvoi yhdellä, kun veljeskatraaseen liittyi vielä yksi potrea poika, Isaiah. Gideon oli aina ollut se, joka näytti kaikkea muuta kuin hyvää esimerkkiä nuoremmille veljilleen. Ei siis tullut kenellekään yllätyksenä, kun poika sekaantui vastarintaliikkeen toimintaan. Sääli vain, ettei se tiennyt ongelmia pelkästään hänelle, vaan koko perheelle. Gideon ei kuitenkaan osannut ajatella vaaraa, johon asetti sekä vanhempansa, että pikkuveljensä. Hän ei vain uskonut uuteen maailmanjärjestykseen ja halusi kuollakseen tehdä osansa palauttaakseen edes osan siitä millaista elämä oli joskus ollut. Ei mennyt kauaa, kun kotitilan näennäinen turvallisuuden tunne särkyi aktivisteja nujertavien joukkojen saapuessa keskellä yötä pihaan, repivät nukkumassa olleen Gideonin puolialastomana sängystä ja veivät mukanaan. Perheen kodin joukot kirjaimellisesti repivät riekaleiksi ja polttivat sen sitten maantasalle.
Perheensä kohtalosta mitään tietämättömänä Gideon raahattiin huppu päässä kymmenien kilometrien päähän. Vangitsijat eivät tarjoilleet suinkaan taputuksia päälaelle ja vuolaita kiitoksia, vaan turvautuivat paljon väkivaltaisempaan ja julmempaan kohteluun enemmän kuin mielellään. Totta puhuen Gideon ei juuri muista mitään kyseisestä ajasta, vaan kaikki on kätkeytynyt jonkinlaisen sumuverhon taakse epämääräisinä, kirkkaampina välähdyksinä sieltä täältä. Gideon oli varma, että kohtaisi loppunsa karussa ja kylmässä vankisellissä, jonka betonilattialla hän makasi vain hädin tuskin tajuissaan suurimman osan päivästä, mutta jostain syystä hänet raahattiin noin pari viikkoa myöhemmin autoon ja jätettiin lyhyen ajomatkan päätteeksi keskelle ei yhtään mitään.
Vapautus maanpäällisestä helvetistä oli yllätys. Kenties Gideonista haluttiin tehdä vain varoittava esimerkki, tai ehkä joku oli säälinyt poikaparkaa ja päättänyt ettei moiseen reppanaan kannattanut uhrata edes luotia - hakkaamiseen käytetystä ajasta nyt puhumattakaan. Mustelmilla ja ruhjeilla Gideon harhaili pari päivää yksinään, kunnes kohtasi tutun karavaanarin, jonka ratissa oli veljeskatraan keskimmäinen. Luojan kiitos sillä oli mukanaan myös kuopus, mutta vanhempia ei näkynyt missään. Kävikin nopeasti ilmi, että isä ja äiti olivat kuolleet tulipalossa. Massiivinen syyllisyys oli ensimmäinen tunne, joka vyöryi Gideonin mieleen suru-uutisen kuultuaan. Se on siitä päivästä saakka ollut pohjattoman vihan kanssa jokapäiväinen seuralainen - ensimmäinen tunne heti aamulla herätessä ja viimeinen nukkumaan käydessä. On sanomattakin selvää, että mies syyttää edelleen itseään vanhempiensa kuolemasta, mutta niin hän syyttää myös veljiään - lähinnä Judea, koska Izzy oli liian nuori edes harkitakseen vanhempien pelastamista liekkien keskeltä. Vanhempien kuolema sai veljeksien välit kiristymään, mutta siitä huolimatta he jatkoivat yhdessä. Erimielisyydet tietysti seurasivat perässä tienkin päälle, joskin ajoittain ne onnistuttiin työntämään syrjään ja yhteistyötä saatettiin tehdä ihan sulassa sovussa, jotta pysyttiin leivänsyrjässä kiinni edes jollain tavalla. Jokin muukin seurasi veljeksiä, nimittäin surkeiden sattumusten sarja; eräässä läpikulkukaupungissa puhkesi juuri sattumalta mellakka, kun he olivat ohittamassa sitä. Veljeksistä nuorin joutui erilleen kahdesta muusta levottomassa väkijoukossa, eikä Gideon taatusti koskaan unohda sitä epätoivoista hetkeä, kun Izzy yritti kurkottaa tarttuakseen Juden käteen - siinä kuitenkaan onnistumatta.
Vapautus maanpäällisestä helvetistä oli yllätys. Kenties Gideonista haluttiin tehdä vain varoittava esimerkki, tai ehkä joku oli säälinyt poikaparkaa ja päättänyt ettei moiseen reppanaan kannattanut uhrata edes luotia - hakkaamiseen käytetystä ajasta nyt puhumattakaan. Mustelmilla ja ruhjeilla Gideon harhaili pari päivää yksinään, kunnes kohtasi tutun karavaanarin, jonka ratissa oli veljeskatraan keskimmäinen. Luojan kiitos sillä oli mukanaan myös kuopus, mutta vanhempia ei näkynyt missään. Kävikin nopeasti ilmi, että isä ja äiti olivat kuolleet tulipalossa. Massiivinen syyllisyys oli ensimmäinen tunne, joka vyöryi Gideonin mieleen suru-uutisen kuultuaan. Se on siitä päivästä saakka ollut pohjattoman vihan kanssa jokapäiväinen seuralainen - ensimmäinen tunne heti aamulla herätessä ja viimeinen nukkumaan käydessä. On sanomattakin selvää, että mies syyttää edelleen itseään vanhempiensa kuolemasta, mutta niin hän syyttää myös veljiään - lähinnä Judea, koska Izzy oli liian nuori edes harkitakseen vanhempien pelastamista liekkien keskeltä. Vanhempien kuolema sai veljeksien välit kiristymään, mutta siitä huolimatta he jatkoivat yhdessä. Erimielisyydet tietysti seurasivat perässä tienkin päälle, joskin ajoittain ne onnistuttiin työntämään syrjään ja yhteistyötä saatettiin tehdä ihan sulassa sovussa, jotta pysyttiin leivänsyrjässä kiinni edes jollain tavalla. Jokin muukin seurasi veljeksiä, nimittäin surkeiden sattumusten sarja; eräässä läpikulkukaupungissa puhkesi juuri sattumalta mellakka, kun he olivat ohittamassa sitä. Veljeksistä nuorin joutui erilleen kahdesta muusta levottomassa väkijoukossa, eikä Gideon taatusti koskaan unohda sitä epätoivoista hetkeä, kun Izzy yritti kurkottaa tarttuakseen Juden käteen - siinä kuitenkaan onnistumatta.
I'M HOPING THAT SOMEBODY PRAY FOR ME
Nuorimman veljen menetys johti Gideonin ja Juden yhteenottoon. Ilkeät sanat eskaloituivat nopeasti paikalliseen käsirysyyn, mutta lopulta veljekset saivat kerättyä itsensä ja lähtivät etsimään pikkuveljeään. Jude olisi halunnut lähtemään selvittämään huhupuheita siitä, kuinka joukko lapsia oli viety seuraavaan isompaan keskukseen, josta lapsettomat raharikkaat kävivät shoppailemassa itselleen oman adoptiolapsen hemmoteltavaksi. Gideon kuitenkin harasi vastaan. Hänestä oli älytöntä seurata vihjettä, joka mitä todennäköisemmin osoittautuisi vääräksi. Epämääräisten huhupuheiden seuraaminen ei tuntunut järin fiksulta ratkaisulta. Viimeinen iso riita löi lopullisen kiilan veljesten väliin ja he päättivät lähteä jatkamaan kumpainenkin omille teilleen. Sen jälkeen ei olla sitten kuultu mitään kummastakaan veljestä.
Gideon oli vihainen ja poti syyllisyyttä paitsi vanhempiensa kuolemasta, mutta nyt myös pikkuveljensä menetyksestä - oli se elossa tai kuollut, varmaa oli ettei sitä tultaisi koskaan enää näkemään. Kai Judenkin menetystä jollain tapaa surtiin. Vaikka sen kanssa oltiin aina napit vastakkain, oli keskimmäisestä veljestä silti seuraa. Yksinäisyys kalvoi mieltä, mikä oli varmaankin omiaan ajamaan Gideonin takaisin vastarintaliikkeen huomaan. Vuosien varrella ollaan oltu vähän siellä sun täällä, kunnes eräänä päivänä kävi käsky liittyä New Havenin turvallisuusjoukkoihin. Fyysisesti hyvässä kunnossa olevalle ja varsin älykkäälle nuorelle miehelle turvallisuusjoukkoihin liittyminen ei ollut temppu eikä mikään. Nimikin vaihtui sattuneesta syystä siinä samalla Gabriel Chalmersiksi. Soluttautuminen oli ehkä aluksi tarkoittanut Gideonille, että hän pääsisi vihdoinkin keskelle toimintaa, ja kenties muutoksen aikaansaaminen ei ollut enää kaukana.
Neljä vuotta myöhemmin hän on kuitenkin edelleen turvallisuusjoukoissa, eikä odotettua muutosta ole näkynyt - paitsi ehkä omassa sotilasarvossa, sillä Gideon ylennettiin jokin aika sitten kersantiksi. Vuosien aikana on ollut aikaa myös ajatella. Kärkkäin terä syyllisyydeltä ja vihalta on myös taittunut, minkä vuoksi Gideon on nykyisen maailmanjärjestyksen muuttamisen suhteen muuttunut mielipiteiltään paljon aiempaa maltillisemmaksi, eikä ole ensimmäisenä sytyttelemässä tulipaloja valtaapitävien huviloilla tai räjäyttelemässä virastotaloja. Elämä noin yleisesti on aika työn täytteistä, mutta jonkin verran iloa sentään on uskollisena palvelustoverina toimivasta malinoisis-nartusta, Sammystä, joka kulkee joka paikkaan miehen mukana. Lisäksi elämää värittää hieman päälle parikymppinen nainen, Lila, jonka Gideon löysi New Havenin ulkopuolelta käytännössä katsoen puolikuolleena eräänä yönä vahtivuoronsa yhteydessä. Toiveet naisen selviämisestä eivät olleet kummoiset, mutta Gideon ei kehdannut jättää naista oman onnensa nojaan, vaan piilotti sen hylättyyn tehdasrakennukseen. Syötettyään, juotettuaan ja vaatetettuaan naisen hän ajatteli, että oli tehnyt osansa, mutta toisin kävi, sillä mies päätyi hankkimaan Lilalle myös työpaikan erään valtaapitävän perheen palvelusväen joukosta. Tietyllä tapaa Gideon kai laskee Lilan perheekseen, tai ainakin jonkinlaiseksi suojatikseen, sillä hänellä on edelleen tapana kerran viikossa varmistaa, että naisella on kaikki hyvin.
Neljä vuotta myöhemmin hän on kuitenkin edelleen turvallisuusjoukoissa, eikä odotettua muutosta ole näkynyt - paitsi ehkä omassa sotilasarvossa, sillä Gideon ylennettiin jokin aika sitten kersantiksi. Vuosien aikana on ollut aikaa myös ajatella. Kärkkäin terä syyllisyydeltä ja vihalta on myös taittunut, minkä vuoksi Gideon on nykyisen maailmanjärjestyksen muuttamisen suhteen muuttunut mielipiteiltään paljon aiempaa maltillisemmaksi, eikä ole ensimmäisenä sytyttelemässä tulipaloja valtaapitävien huviloilla tai räjäyttelemässä virastotaloja. Elämä noin yleisesti on aika työn täytteistä, mutta jonkin verran iloa sentään on uskollisena palvelustoverina toimivasta malinoisis-nartusta, Sammystä, joka kulkee joka paikkaan miehen mukana. Lisäksi elämää värittää hieman päälle parikymppinen nainen, Lila, jonka Gideon löysi New Havenin ulkopuolelta käytännössä katsoen puolikuolleena eräänä yönä vahtivuoronsa yhteydessä. Toiveet naisen selviämisestä eivät olleet kummoiset, mutta Gideon ei kehdannut jättää naista oman onnensa nojaan, vaan piilotti sen hylättyyn tehdasrakennukseen. Syötettyään, juotettuaan ja vaatetettuaan naisen hän ajatteli, että oli tehnyt osansa, mutta toisin kävi, sillä mies päätyi hankkimaan Lilalle myös työpaikan erään valtaapitävän perheen palvelusväen joukosta. Tietyllä tapaa Gideon kai laskee Lilan perheekseen, tai ainakin jonkinlaiseksi suojatikseen, sillä hänellä on edelleen tapana kerran viikossa varmistaa, että naisella on kaikki hyvin.
Gideon on aina ollut luonteeltaan temperamenttinen, mutta kun ikää on kertynyt, myös kiivasta luonteenlaatua on opittu hallitsemaan paremmin. Ei pidä käsittää väärin, suuttuessaan mies on edelleen tulta ja tappuraa. Ero teini-ikäisen ja varttuneemman Gideonin välillä kuitenkin on se, että hänen luonteestaan löytyy nykyään myös vahvemmin tietynlaista harkitsevaisuutta ja hiljaista auktoriteettia, jonka turvallisuusjoukkojen sotilaallinen koulutus on taatusti saanut aikaan - enää ei tarvitse huutaa tai ryhtyä nyrkkitappeluun näyttääkseen kuka on kovin äijä. Joku ehkä sanoisi, että pojasta on kasvanut mies, mutta Gideon näkee asian hieman eri tavalla; hänen mielestään olosuhteet yksinkertaisesti vain ovat muokanneet hänestä sellaisen kuin hän on. Varmaa kuitenkin on, että hän harkitsee tekojaan nykyään tarkemmin ja useammasta näkökulmasta. Gideon on siinä mielessä älykäs, että hän osaa hahmottaa kokonaiskuvan, mutta myös pienempiä yksityiskohtia.
Välittänyt läheisistään aina suuresti, myös Judesta, vaikka sen kanssa ei varsinaisesti koskaan paita ja peppu oltukaan. Osoittaa kiintymystään enemmänkin tekojen kautta, eikä juurikaan lurittele kauniita korulauseita niille, joista välittää. Melko varautunut sen suhteen kenet päästää lähelleen ja kenet pitää käsivarren mitan päässä. Toisin sanottuna mies lämpenee uusille tuttavuuksille hyvin hitaasti, minkä vuoksi hän ei myöskään avaa omaa elämäntarinaansa kovinkaan helposti kenellekään. Oikeastaan, jos ihan rehellisiä ollaan, Gideon ei ole vuosiin kertonut rehellisesti koko tarinaansa. Yleensä hän väittää olevansa orpopoika, jolla ei ole enää ketään. Vanhemmat kuolivat, kun hän oli nuori ja hän on siitä lähtien selviytynyt omillaan. Osittain oman menneisyyden piilottelu johtuu varmasti siitä, että mies on kuitenkin soluttautuneena vihollisjoukkoihin, mutta ei se ole silti ainoa selitys. Vastahakoisuutta aiheuttaa myös se, että syyllisyys vanhempien kuoleman aiheuttamisesta on muuttunut vuosien mittaan musertavaksi häpeäksi, jota Gideon ei tuomituksi tulemisen pelossa halua jakaa kenellekään. Ystäviä ei Gideonilla varsinaisesti ole, mutta luotettavia kumppaneita kylläkin.
- Kulkee töissä, mutta myös vapaa-ajallaan, suojelutehtäviin koulutetun malinoisiksen, Sammyn, kanssa. Välittää luultavasti koirasta enemmän kuin useimmista ihmisistä.
- Toisi vanhempansa takaisin, jos pystyisi. Ei kadu elämässä paljoakaan, mutta vanhempiensa kuolemaan johtanutta tapahtumasarjaa katuu sitten senkin edestä.
- Pelasti Lilan luultavasti nimenomaan hyvittääkseen vanhempiensa kuoleman. Suhtautuu naiseen edelleen etäisen välinpitämättömästi, mutta jatkuvasta huolenpidosta päätellen naisella on kohtalaisen merkityksellinen osa miehen elämässä.
- Noin 190 cm pitkä
AND I'M PRAYING THAT SOMEBODY HOPE FOR ME
FC: CHRIS HEMSWORTH
