Soren oli niin pieni sodan syttyessä ja valtioiden vetäessä rajansa kiinni, ettei muista kuinka päätyi äitinsä Amritan kanssa Michiganiin ja lopulta sinne muodostuneeseen New Haveniin. Äidin kertomusten mukaan he olivat kuitenkin asuneet kahdestaan Atlantassa, kunnes olivat joutuneet sieltä lähteä. Isästä Sorenilla ei ollut tietoakaan, eikä Amrita ollut koskaan tuosta halunnut puhua. New Havenin ollessa vielä nuori ja kehityksen alla, tulivat Amritan kyvyt sairaanhoitajana tarpeeseen. Kaksikko ei joutunut kauaa ihmetellä, kun nainen jo käskettiin töihin. Soren puolestaan oli niin nuori, että päätyi alkuun muiden töissä käyvien vanhempien lapsista koostuvaan tarhan tapaiseen, kunnes oli tarpeeksi vanha, jotta heille löytyi myös opettaja.

Soren varttuikin kontrolloidun kaaoksen keskellä, eikä tiennyt oikeastaan paremmasta elämästä. Amrita sen sijaan ikävöi heidän entistä elämäänsä ennen luonnonkatastrofeja ja sotaa - sähköä sekä alati juoksevaa vettä. Hetken kuitenkin näytti siltä, että kaksikko pystyisi rakentaa hyvän tai ainakin toimivan elämän New Haveniin, sillä Amritan taidot parantajana tekivät tuosta hyödyllisen osan uutta yhteiskuntaa. Tarkoitus oli opettaa äitinsä tavoin myös Soren ammattiin ja sitä ehdittiin tehdä vain muutama vuosi, kunnes Amritalla paljastui pitkälle edennyt syöpä. Soren oli 11 vuotias, kun hänen äitinsä kunto alkoi rapistua ja lopulta tuo joutui vetäytyä töistään. Heidän pienikin omaisuutensa kului pitkälti Amritan tilan helpottamiseen, Sorenin jäädessä pitämään kuolevasta äidistään huolta. Puoli vuotta kului ja Amrita oli poissa ja Soren oli yksin.

Varattomana ja ilman äitiään, oli hän vain yksi liika suu ruokittavaa. Koulutusta ei oltu ehditty käydä tarpeeksi, että hänen taidoistaan olisi ollut kenellekään hyötyä, eikä äiti ollut edes vielä mullassa, kun heidän asuntonsa annettiin joillekin muille. Hän kuuli kyllä aikuisten puhuvan, että hänelle löytyisi paikka kaivoksilta taikka pellolta, mutta Soren oli kuullut äidiltään millaista työtä se oli. Niinpä hän karkasi. Rahaton sekä perheetön Soren päätyi elämään New Havenin kaduille, varastellen ja kerjätenkin itsellensä ruokaa. Hän nukkui milloin missäkin, eikä pysynyt samassa paikassa kovinkaan kauaa. Oli suoranainen ihme, että hän ei jäänyt kiinni varasteluiltaan. Elämä ei ollut helppoa, mutta jokin Sorenin sisällä auttoi häntä jaksamaan eteenpäin. Muutama vuosi ehti kulua, kun hänen elämänsä muuttui taas. Tällä kertaa Soren oli päätynyt varastamaan väärältä tyypiltä. Aikuinen mies jahtasi teiniä pitkin New Havenin kujia, kunnes sai hänet kiinni. Sen sijaan että tuo olisi kiikuttanut hänet viranomaisten eteen rangaistusta varten, päätti mies kostaa väärinteon itse ja pieksi Sorenin henkihieveriin. Luultavasti hän olisikin kuollut, ellei joku olisi nähnyt tilannetta ja päättänyt siihen puuttua.

Tajuntansa menetettyään hän seuraavan kerran heräsi lämpimästä pedistä haavat sidottuina ja mikä tärkeintä, yhä elossa. Jollain ihmeen kaupalla paikalle sattunut Jericho Rayne oli päättänyt puuttua nuoren tytön pahoinpitelyyn ja ottanut tajuttoman Sorenin mukaansa. Mies oli tuonut hänet mukanaan Northbankiin, jossa itse asusti. Tuo oli hoitanut hänen haavansa ja mennyt jopa niin pitkälle, että oli pyytänyt paikallisen parantajan asettamaan murtuneet luut takaisin paikoilleen. Soren paranisi kyllä, mutta hitaasti. Hänen yllätyksekseen Jericholla ei tuntunut olevan mikään kiire potkia häntä pihalle, vaan mies ilmoitti hänen olevan vapaa jäämään siksi aikaa, että hänen haavansa paranivat. Soren ei ollut tottunut moiseen hyvätahtoisuuteen muukalaisilta ja alkuun kohtelikin pelastajaansa epäillen ja kylmästi. Jericho ei tuntunut olevan moksiskaan, eikä siinä lopulta mennyt kauaa, kun tuo oli saanut tytön lämpiämään itseään kohtaan.


Kaiken kaikkiaan Soren oleili miehen luona yli kuukauden verran, kunnes hänen haavansa ja murtumansa olivat parantuneet. Pettyneenä hän valmistautui jo lähtemään omille teilleen ja palaamaan surkeaan elämäänsä kadulla, mutta saikin toisen mahdollisuuden. Lyhyessä ajassa Jericho oli tykästynyt häneen tarpeeksi, että teki hänelle tarjouksen: Soren voisi jäädä, jos alkaisi tuon mentoroitavaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa työ, vaan palkkamurhaaminen. Jericho omisti kyllä pubin, mutta sekin toimi enemmän laillisena kulissina hänen oikealle työlleen, joka maksoi huomattavasti paremmin. Ehkäpä äidin kuolema ja elämä kadulla olivat ehtineet turruttaa Sorenin jo niin pahasti, että hän ei epäröinyt hetkeäkään tarttua tarjottuun mahdollisuuteen. Hän piti Jerichosta ja jos tuon oppilaana toimiminen antaisi hänelle katon pään päälle ja ruokaa lautaselle, olisi hän valmis tekemään melkein mitä vain.

Vuodet vierivät ja Jericho koulutti Sorenista tehokkaan tappajan, jota enimmäkseen New Havenin rikkaimmat käyttivät. Aina löytyi vihollisia tai muuten vain hermoille käyneitä, joista hankkiuduttiin mielellään eroon. Silloin kun Soren ei tehnyt töitä tappajana, työskenteli hän Jerichon omistamassa pubissa. Se toimi hyvänä peitetyönä kaksikolle, joiden oikea työ ei kestänyt päivänvaloa. Pubi myös mahdollisti työkeikkojen vastaanottamisen niille, jotka sitä osasivat tulla kysymään. Kaksikon välille rakentui myös jonkinlainen isä-tytär suhde ja nykyään Soren laskee Jerichon perheekseen. Ottihan hän tuon sukunimenkin käyttöönsä.

Ajan saatossa tappamisesta on alkanut tulla jo normaalia. Alkuun toisen hengen vieminen oli tuntunut vaikealta, mutta mitä enemmän ihmisiä hän on tappanut, sitä tottuneemmaksi Soren on siihen tullut. Voisi jopa sanoa, että nykyään hän harvoin edes ajattelee kohteitaan ihmisinä, sillä miksi tehdä niin, jos aikoo kuitenkin viedä noiden hengen? Karusta ammatistaan huolimatta Soren on tyytyväinen päätökseensä, sillä sen jälkeen elämä on antanut hänelle paljon sellaista, mistä yli kymmenen vuotta sitten vain haaveiltiin. Hän saa olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa, kunhan tekee työnsä hyvin. Hänellä on tarpeeksi, jotta hän elää mukavasti, vaikka kuolemanvaara hänen työssään onkin aina läsnä.


Alkuun Soren saattaa vaikuttaa kylmäkiskoiselta sekä etäiseltä, näyttäen tunteitaan kasvoillaan hyvin vähän - tehden hänestä täten erittäin vaikealukuisen. Kaikesta kylmäkiskoisuudestaan huolimatta hän ei ole kuitenkaan mitään tuppisuista sorttia, vaikka ei small talkista niin välitäkään. Siitä huolimatta hän usein kertoo itsestään hyvin vähän ja usein jää muiden mieleen tietynlaisena mysteerinä. Sorenissa on yksinäisen suden vikaa, eikä muita päästetä kovinkaan nopeasti lähelle. Hän ei luota helpolla muihin, jonka lisäksi vaalii yksityisyyttään todellisen työnsä puolesta myös. Jos hän kokee jonkun uhaksi rauhaisalle elolleen, katkaisee hän tuon nopeasti elämästään. 

Vaikka Soren ei olekaan se kaikista helposti lähestyttävä ihminen alkuun, on nainen jonkun seuraan totuttuaan hieman avoimempi. Hän hymyilee sekä vitsailee enemmän, tuoden näin itsestään sosiaalisemman sekä humoristisemman puolen esiin. Hän omaa kuitenkin ympärillään paksun suojamuurin, joten saattaa viedä jonkin verran aikaa, ennen kuin hän näyttää toisen puolensa, saatikka jakaa mieltään painavia asioita muille. Murheensa hän on tottunut pitämään itsellään, hukuttaen ne mieluummin viinaan taikka töiden alle. Huonona päivänä hänet usein löytääkin pubista kaljatuopin ääreltä, ellei hän tee itse töitä tiskin takana. Muuten onkin helppo hukuttaa oma paha olo niinkin väkivaltaiseen työhön, kuin palkkamurhaamiseen.

Soren on pituudeltaan 170cm ja omaa solakan, mutta lihaksikkaan vartalon, mitä hän ylläpitää erilaisilla taistelulajiharjotteilla. Nainen saattaakin vaikuttaa muiden silmään heiveröiseltä, mutta hänellä on enemmän voimaa kuin voisi olettaa ja sitäkin enemmän ketteryyttä. Soren ei ole sieltä kurvikkaimmasta päästä, mutta omaa kyllä naisellisen fysiikan. Hänen hiuksensa ovat luonnostaan hunajan vaaleat sekä kevyen kiharat ja ylettyvät hieman hartioiden alapuolelle. Kasvoiltaan Soren on omalaatuinen, omaten korkeat poskipäät sekä suoran nenän. Naisen silmät ovat väriltään lämpimän ruskeat. Hänen vasenta käsivarttaan ja oikeaa kyynärvarttaan koristaa harmaalla tatuoitu ruusukuvio.