Post by eiss. on Aug 16, 2022 22:04:43 GMT 2
BRODY HINSEN
syntynyt 4. maaliskuuta 2020 (36v) Holland, Michigan
isä elossa, äiti sekä isoveli vainaa ja pikkuveli ties missä rötöstelemässä
naimaton, hetero, ei varsinaisesti tapaile ketään
turvallisuusjoukkojen sotilas, vetäytynyt kuitenkin komennuksilta pari vuotta sitten
kouluttaa nykyään uusia sotilaan alkuja niin sanotusti talon tavoille
myy myös tietoa turvallisuusjoukkojen arkistoista sekä toimista sille, joka maksaa eniten
myy myös tietoa turvallisuusjoukkojen arkistoista sekä toimista sille, joka maksaa eniten
asuu pääsääntöisesti sotilaiden majoitustiloissa Courtsissa
vierailee myös paljon isänsä luona Narrow Reachissa
Moni varmaan sanoisi, että asiat voisivat olla huonomminkin, mutta Brody ei ainakaan henkilökohtaisesti allekirjoita väitettä. Kun isoveli on vainaa ja samoin äitikin, pikkuveli viilettää jonkun yleistä pahennusta aiheuttavan rosvojoukon mukana milloin missäkin, ja isäukko tuhlaa kaikki rahansa kotipolttoiseen, jota se ostaa jonkun kurjan salakuljettajan kautta, voi Brodyn mielestä rehellisesti väittää asioiden olevan aivan totaalisen pielessä. Hinsenit olivat asuttaneet Hollandissa jo pitkään sukutilaa, jonka Brodyn isä, Thomas, peri isoisältään hoidettavaksi. Alkujaan Thomas oli kouluttautunut yleislääkäriksi, mutta kun sukutila oli vaarassa mennä isoisän pelivelkojen ja maksamattomien lainojen vuoksi vasaran alle, pelasti mies sen, minkä hänen mielestään kuuluikin pysyä perheessä. Brodyn äiti, Mary-Ann, ei erityisemmin kiljunut riemusta maanviljelijäksi ryhtymisestä, mutta sairaanhoitajana omalta osaltaan leivän pöytään tuonut nainen myös nautti, kun elämä muuttui elämänmuutoksen myötä vähemmän hektiseksi. Parin esikoinen, Henry, syntyi Detroitissa, mutta Brody sen sijaan sai kunnian syntyä ensimmäisenä lapsena sukutilalla. Perässä seurasi vielä pikkuveli, Filip, kunnes Hinsenit totesivat lapsilukunsa olevan täynnä.
Maailman kurjistuessa Hinsenit olivat ajatelleet voivansa elää kaikessa rauhassa omalla tilallaan, mutta toisin kävi, kun aseistetut viranomaiset saapuivat pihaan ja pakottivat perheen siirtymään Narrow Reachiin ja olemaan hyödyksi New Havenille - kuten niin monet muutkin perheet. Isä ei kuitenkaan valittanut, sillä olihan heillä jatkossakin maata viljeltävänä ja töitä tehtävänä. Sen mielestä se oli enemmän kuin tarpeeksi. Perheen pojat ja Mary-Ann-äiti oli ehkä eri mieltä, mutta ei heiltä varsinaisesti kyselty mielipidettä. Oli vain sopeuduttava ja sillä selvä. Koulutus oli vanhemmille tärkeää, vaikka koko perhe osallistui enemmän tai vähemmän myös tilan töihin - Filip tosin perheen nuorimpana luisteli milloin milläkin tekosyyllä pakollisista velvollisuuksista ja leikki mieluummin hippaa naapuritilojen lapsien kanssa. Koska kummatkin vanhemmat olivat kohtuullisen korkeasti koulutettuja entisessä elämässään, pyrkivät he myös jakamaan tietoa pojilleen. Pojat oppivat niin käytännön taitoja, kuten haavojen ompelua ja ensiavun antamista, mutta myös matematiikka ja biologia olivat aiheita, joita kerrattiin kyllästymiseen saakka keittiönpöydän ääressä. Varsinaisesti omavaraisuuteen poikia ei kannustettu, vaan enemmänkin heille opetettiin, että kaiken saattoi aina ostaa tai vaihtaa. Ei sillä, etteikö ruoka olisi tullut pääosin omasta maasta, mutta Mary-Ann ei ollut koskaan käsitöiden suurin ystävä, joten nainen paljon mieluummin osti vaatteet naapuritilan herttaiselta vanhalta rouvalta, kuin tarttui itse neulaan ja lankaan.
Ensimmäisen - jos aiemman kotitilan menetystä ei laskettu - todellisen menetyksen perhe koki, kun he olivat eläneet viitisen vuotta New Havenin liepeillä. Brody oli vain 11-vuotias, kun Mary-Ann sairastui keväällä Narrow Reachissa riehuneeseen influenssaan. Kaksi viikkoa myöhemmin äitiä laskettiin maan poveen. Isälle äidin kuolema oli kova kolaus. Mies yritti urheasti selvitä tilan töistä ja kasvattaa kolmea poikaansa, mutta Brody muistaa isänsä äidin kuoleman jälkeiseltä ajalta lähinnä ihmisrauniona, joka saattoi kesken aamiaisen vain purskahtaa lohduttomaan itkuun ja maata sen jälkeen päivätolkulla sängynpohjalla vellomassa pahassa olossaan. Samoihin aikoihin Thomas myös ryhtyi käyttämään enemmän alkoholia kuin aiemmin. Se ei ollut silloin vielä varsinainen ongelma, mutta ylilyönti toisensa jälkeen kertoi selkeääkin selkeämmin, millaista tulevaisuutta kohti oltiin kulkemassa. Pojat yrittivät parhaansa estää isäänsä juomasta. He piilottivat pulloja ja kaatoivat niitä viemäristä alas, mutta jotenkin se pirulainen löysi aina jonkun unohtuneen kätkön. Viisi vuotta vanhempi isoveli ottikin perheen pään paikan pian äidin kuoleman jälkeen - toisaalta sehän oli perimässä sen tittelin itselleen muutenkin, joten samapa se koska sukupolvenvaihdos tehtäisiin. Henry oli sitä paitsi muutenkin tehokas valjastamaan pikkuveljensä mukaan tilan töihin, joten niin Brody kuin Filip pysyivät poissa pahanteosta - ainakin suurimmaksi osaksi.
Koska kotona haluttiin viettää mahdollisimman vähän aikaa, osoittautuivat naapuritiloilla kasvaneet Wyatt Anderson ja Emmett Walsh varsin käteviksi tekosyiksi pysyä mahdollisimman kaukana kotoa. Vuotta nuoremmat pojat oli helppo puhua mukaan milloin mihinkin typeryyksiin, mutta niiden kanssa kepposteltiin myös Brodyn pikkuveljen kustannuksella. Tosin sen jälkeen saikin juosta karkuun vihaista isoveljeä, joka uhkasi helvetillisellä selkäsaunalla. Jos ei laskettu lukuun isän täydellistä romahdusta ja hidasta katkeroitumisprosessia, elämä oli loppujen lopuksi ihan mallillaan siihen saakka, kunnes Brody täytti 18 vuotta. Valitettavasti isoveli päätti ystävineen tuhannen päissään kostean kapakka-illan jälkeen, että oli hyvä idea kiivetä ladon katolle julistamaan maailmalle kaikkia niitä vääryyksiä, joita elämä oli mukanaan tuonut. Yksi porukan jäsenistä kuitenkin horjahti katolle päästyään ja yritti tarttua Henrystä kiinni tukea hakien, mutta onnistuikin tönäisemään tilan nuoren isännän alas. Putoamisesta isoveli olisi ehkä vielä selvinnytkin murtuneilla luilla, mutta kun se löi päänsä kiveen, ei tehtävissä ollut enää oikein mitään.
Jos vaimon menetys oli ollut Thomasille kova paikka, niin oli myös perillisen ja esikoispojan menetyskin. Mikäli alkoholi ei ollut ongelma aiemmin, muuttui se käytännössä katsoen yhdessä yössä ongelmaksi. Brody ei ollut todellakaan varautunut jatkamaan isänsä jalan jäljissä, eikä hän todellakaan halunnut viettää loppuikäänsä maata viljellen ja eläimiä hoitaen, joten hieman hätäisenä ratkaisuna hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi turvallisuusjoukkoihin. Isä oli tietysti vihainen ja katkera, haukkui poikansa pystyyn ja vannoi ettei sillä olisi enää ikinä asiaa hänen pihaansa. Ilmeisen samoilla linjoilla Brodyn kanssa oli kuitenkin myös Filip, joka 16-vuotiaana päätti ottaa ja lähteä. Viimeisimmän tiedon mukaan se rötöstelee pitkin maita ja mantuja jonkun pahamaineisen joukon mukana. Välillä veli kyllä piipahtaa Narrow Reachissakin, mutta vain silloin, kun tarvitsee rahaa (tai jotain rahanarvoista) ja ruokaa - muuten sitä ei näy.
Brodyn ja Thomasin välinen mykkäkoulu kesti peräti neljä vuotta. Sillä välin Brody kunnostautui turvallisuusjoukkoissa, nousi sotilaiden eliittiin ja vietti elämänsä parasta - sekä pahinta - aikaa komennuksilla. Elämää ja arkea helpotti vähän, että saatiin toveriksi vähän myöhemmin myös Emmett, joka oli kutsuntojen kautta raahattu väkipakolla turvallisuusjoukkojen riveihin. Sen kanssa pidettiin yhtä, manattiin huonoa säätä sekä hiertäviä saappaita, ja valvottiin keskellä yötä vihollisen varalta, kun muut nukkuivat. Isästä huolestuttiin vasta, kun kotitilalla aiemmin renkinä työskennellyt tuttava kertoi sen iskeytyneen viimein aallonpohjaan - ja kovaa. Ilmeisesti apukäsille ei oltu maksettu palkkaa pitkään aikaan, eläimet voivat huonosti, vilja ei kasvanut, ja pian olisi tiedossa häätö, koska Thomas ei kyennyt hoitamaan tilaansa ja pitämään sitä tuottavana.
Isä ei tietenkään ollut ylpeä pojastaan, vaikka moni muu olisi ollut. Narrow Reachissa hän oli ulkopuolinen, kuten kaikki ne muutkin, jotka olivat vapaasta tahdostaan tai vähän vähemmän vapaasta tahdostaan päätyneet palvelemaan turvallisuusjoukkoihin, tai Luoja paratkoon halunneet tehdä elämässään ihan mitä tahansa muuta, kuin elää osana Narrow Reachin sulkeutunutta yhteisöä. Isä ainakin toivotti hyvää menomatkaa helvettiin - ympäripäissään, tietysti. Niinpä Brodyn ei auttanut kuin väkipakolla tuppautua isänsä avuksi. Sotilaan ja maanviljelijän roolien välillä tasapainottelu ei ollut helppoa. Brody maksoi puuttuvat palkat omista säästöistään, mutta se ei riittänyt kattamaan kaikkia tilan erääntyneitä kuluja. Tilaisuus tehdä vähän lisätienestiä tipahti kuin itsestään syliin, kun muuan vastarintaan kuuluva taho lähestyi suorastaan tilauksesta Brodya ja lupasi maksaa ruhtinaallisesti tietyistä tiedoista. Oma tunto soimasi salaiseksi luokiteltujen tietojen luovuttamisesta asiattomiin käsiin, mutta se vaiennettiin tehokkaasti muistuttamalla, että ainakin saatiin pitää katto isän pään päällä. Kun kynnys oli ylitetty, oli helpompi antaa pikkurilli kiusaukselle jatkossakin. Kyseenalaiset sivubisnekset kuitenkin maksavat nykyään useamman ihmisen palkat, sillä totta puhuen isän pyörittämä kotitila ei tuota kovin kummoisesti. Perintäkysymyskin on edelleen ratkaisematta, mutta Brody yrittää luottaa siihen, ettei isä vielä ainakaan hetkeen ole heittämässä lusikkaa nurkkaan. Jos se koskaan sen tekee, saa pikkuveli luvan raahata takalistonsa takaisin Narrow Reachiin ja ryhtyä leikkimään jyväjemmaria maantierosvon sijaan.
Maailman kurjistuessa Hinsenit olivat ajatelleet voivansa elää kaikessa rauhassa omalla tilallaan, mutta toisin kävi, kun aseistetut viranomaiset saapuivat pihaan ja pakottivat perheen siirtymään Narrow Reachiin ja olemaan hyödyksi New Havenille - kuten niin monet muutkin perheet. Isä ei kuitenkaan valittanut, sillä olihan heillä jatkossakin maata viljeltävänä ja töitä tehtävänä. Sen mielestä se oli enemmän kuin tarpeeksi. Perheen pojat ja Mary-Ann-äiti oli ehkä eri mieltä, mutta ei heiltä varsinaisesti kyselty mielipidettä. Oli vain sopeuduttava ja sillä selvä. Koulutus oli vanhemmille tärkeää, vaikka koko perhe osallistui enemmän tai vähemmän myös tilan töihin - Filip tosin perheen nuorimpana luisteli milloin milläkin tekosyyllä pakollisista velvollisuuksista ja leikki mieluummin hippaa naapuritilojen lapsien kanssa. Koska kummatkin vanhemmat olivat kohtuullisen korkeasti koulutettuja entisessä elämässään, pyrkivät he myös jakamaan tietoa pojilleen. Pojat oppivat niin käytännön taitoja, kuten haavojen ompelua ja ensiavun antamista, mutta myös matematiikka ja biologia olivat aiheita, joita kerrattiin kyllästymiseen saakka keittiönpöydän ääressä. Varsinaisesti omavaraisuuteen poikia ei kannustettu, vaan enemmänkin heille opetettiin, että kaiken saattoi aina ostaa tai vaihtaa. Ei sillä, etteikö ruoka olisi tullut pääosin omasta maasta, mutta Mary-Ann ei ollut koskaan käsitöiden suurin ystävä, joten nainen paljon mieluummin osti vaatteet naapuritilan herttaiselta vanhalta rouvalta, kuin tarttui itse neulaan ja lankaan.
Ensimmäisen - jos aiemman kotitilan menetystä ei laskettu - todellisen menetyksen perhe koki, kun he olivat eläneet viitisen vuotta New Havenin liepeillä. Brody oli vain 11-vuotias, kun Mary-Ann sairastui keväällä Narrow Reachissa riehuneeseen influenssaan. Kaksi viikkoa myöhemmin äitiä laskettiin maan poveen. Isälle äidin kuolema oli kova kolaus. Mies yritti urheasti selvitä tilan töistä ja kasvattaa kolmea poikaansa, mutta Brody muistaa isänsä äidin kuoleman jälkeiseltä ajalta lähinnä ihmisrauniona, joka saattoi kesken aamiaisen vain purskahtaa lohduttomaan itkuun ja maata sen jälkeen päivätolkulla sängynpohjalla vellomassa pahassa olossaan. Samoihin aikoihin Thomas myös ryhtyi käyttämään enemmän alkoholia kuin aiemmin. Se ei ollut silloin vielä varsinainen ongelma, mutta ylilyönti toisensa jälkeen kertoi selkeääkin selkeämmin, millaista tulevaisuutta kohti oltiin kulkemassa. Pojat yrittivät parhaansa estää isäänsä juomasta. He piilottivat pulloja ja kaatoivat niitä viemäristä alas, mutta jotenkin se pirulainen löysi aina jonkun unohtuneen kätkön. Viisi vuotta vanhempi isoveli ottikin perheen pään paikan pian äidin kuoleman jälkeen - toisaalta sehän oli perimässä sen tittelin itselleen muutenkin, joten samapa se koska sukupolvenvaihdos tehtäisiin. Henry oli sitä paitsi muutenkin tehokas valjastamaan pikkuveljensä mukaan tilan töihin, joten niin Brody kuin Filip pysyivät poissa pahanteosta - ainakin suurimmaksi osaksi.
Koska kotona haluttiin viettää mahdollisimman vähän aikaa, osoittautuivat naapuritiloilla kasvaneet Wyatt Anderson ja Emmett Walsh varsin käteviksi tekosyiksi pysyä mahdollisimman kaukana kotoa. Vuotta nuoremmat pojat oli helppo puhua mukaan milloin mihinkin typeryyksiin, mutta niiden kanssa kepposteltiin myös Brodyn pikkuveljen kustannuksella. Tosin sen jälkeen saikin juosta karkuun vihaista isoveljeä, joka uhkasi helvetillisellä selkäsaunalla. Jos ei laskettu lukuun isän täydellistä romahdusta ja hidasta katkeroitumisprosessia, elämä oli loppujen lopuksi ihan mallillaan siihen saakka, kunnes Brody täytti 18 vuotta. Valitettavasti isoveli päätti ystävineen tuhannen päissään kostean kapakka-illan jälkeen, että oli hyvä idea kiivetä ladon katolle julistamaan maailmalle kaikkia niitä vääryyksiä, joita elämä oli mukanaan tuonut. Yksi porukan jäsenistä kuitenkin horjahti katolle päästyään ja yritti tarttua Henrystä kiinni tukea hakien, mutta onnistuikin tönäisemään tilan nuoren isännän alas. Putoamisesta isoveli olisi ehkä vielä selvinnytkin murtuneilla luilla, mutta kun se löi päänsä kiveen, ei tehtävissä ollut enää oikein mitään.
Jos vaimon menetys oli ollut Thomasille kova paikka, niin oli myös perillisen ja esikoispojan menetyskin. Mikäli alkoholi ei ollut ongelma aiemmin, muuttui se käytännössä katsoen yhdessä yössä ongelmaksi. Brody ei ollut todellakaan varautunut jatkamaan isänsä jalan jäljissä, eikä hän todellakaan halunnut viettää loppuikäänsä maata viljellen ja eläimiä hoitaen, joten hieman hätäisenä ratkaisuna hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi turvallisuusjoukkoihin. Isä oli tietysti vihainen ja katkera, haukkui poikansa pystyyn ja vannoi ettei sillä olisi enää ikinä asiaa hänen pihaansa. Ilmeisen samoilla linjoilla Brodyn kanssa oli kuitenkin myös Filip, joka 16-vuotiaana päätti ottaa ja lähteä. Viimeisimmän tiedon mukaan se rötöstelee pitkin maita ja mantuja jonkun pahamaineisen joukon mukana. Välillä veli kyllä piipahtaa Narrow Reachissakin, mutta vain silloin, kun tarvitsee rahaa (tai jotain rahanarvoista) ja ruokaa - muuten sitä ei näy.
Brodyn ja Thomasin välinen mykkäkoulu kesti peräti neljä vuotta. Sillä välin Brody kunnostautui turvallisuusjoukkoissa, nousi sotilaiden eliittiin ja vietti elämänsä parasta - sekä pahinta - aikaa komennuksilla. Elämää ja arkea helpotti vähän, että saatiin toveriksi vähän myöhemmin myös Emmett, joka oli kutsuntojen kautta raahattu väkipakolla turvallisuusjoukkojen riveihin. Sen kanssa pidettiin yhtä, manattiin huonoa säätä sekä hiertäviä saappaita, ja valvottiin keskellä yötä vihollisen varalta, kun muut nukkuivat. Isästä huolestuttiin vasta, kun kotitilalla aiemmin renkinä työskennellyt tuttava kertoi sen iskeytyneen viimein aallonpohjaan - ja kovaa. Ilmeisesti apukäsille ei oltu maksettu palkkaa pitkään aikaan, eläimet voivat huonosti, vilja ei kasvanut, ja pian olisi tiedossa häätö, koska Thomas ei kyennyt hoitamaan tilaansa ja pitämään sitä tuottavana.
Isä ei tietenkään ollut ylpeä pojastaan, vaikka moni muu olisi ollut. Narrow Reachissa hän oli ulkopuolinen, kuten kaikki ne muutkin, jotka olivat vapaasta tahdostaan tai vähän vähemmän vapaasta tahdostaan päätyneet palvelemaan turvallisuusjoukkoihin, tai Luoja paratkoon halunneet tehdä elämässään ihan mitä tahansa muuta, kuin elää osana Narrow Reachin sulkeutunutta yhteisöä. Isä ainakin toivotti hyvää menomatkaa helvettiin - ympäripäissään, tietysti. Niinpä Brodyn ei auttanut kuin väkipakolla tuppautua isänsä avuksi. Sotilaan ja maanviljelijän roolien välillä tasapainottelu ei ollut helppoa. Brody maksoi puuttuvat palkat omista säästöistään, mutta se ei riittänyt kattamaan kaikkia tilan erääntyneitä kuluja. Tilaisuus tehdä vähän lisätienestiä tipahti kuin itsestään syliin, kun muuan vastarintaan kuuluva taho lähestyi suorastaan tilauksesta Brodya ja lupasi maksaa ruhtinaallisesti tietyistä tiedoista. Oma tunto soimasi salaiseksi luokiteltujen tietojen luovuttamisesta asiattomiin käsiin, mutta se vaiennettiin tehokkaasti muistuttamalla, että ainakin saatiin pitää katto isän pään päällä. Kun kynnys oli ylitetty, oli helpompi antaa pikkurilli kiusaukselle jatkossakin. Kyseenalaiset sivubisnekset kuitenkin maksavat nykyään useamman ihmisen palkat, sillä totta puhuen isän pyörittämä kotitila ei tuota kovin kummoisesti. Perintäkysymyskin on edelleen ratkaisematta, mutta Brody yrittää luottaa siihen, ettei isä vielä ainakaan hetkeen ole heittämässä lusikkaa nurkkaan. Jos se koskaan sen tekee, saa pikkuveli luvan raahata takalistonsa takaisin Narrow Reachiin ja ryhtyä leikkimään jyväjemmaria maantierosvon sijaan.
Koska elämä on pyörinyt komennuksilla, rauhanturvaoperaatioissa ja mihin nyt sitten turvallisuusjoukkojen johto on halunnut miestä heitellä kuin sätkyä nukkea, ei Brodylla ole koskaan ollut aikaa asettua aloilleen. Ei ole kyllä ollut haluakaan, kun on seurattu millaisia farsseja lähipiirin avioliitot ovat toinen toisensa perään olleet. Sen sijaan Brody on keskittänyt kaiken tarmonsa uraansa turvallisuusjoukoissa. Hän on noussut hierarkiassa, vetänyt omaa ryhmäänsä ja erilaisia operaatioita, ja nyt pari vuotta sitten hän siirtyi kouluttamaan uusia tulokkaita. Se oli siinä mielessä lottovoitto, että sen turvin voidaan pysyä turvallisuusjoukoissa vielä ainakin muutama vuosi, mutta samalla saadaan pidettyä silmällä aiempaakin tarkemmin isäukkoa, jonka alkoholiongelma on jatkanut syöksykiitoaan. Isän humalainen hilluminen pitkin poikin Narrow Reachia pelkässä kylpytakissa aiheutti ihan tarpeeksi harmaita hiuksia ja ei-toivottua huomiota, joten jonkun on ehkä syytäkin pitää sitä silmällä. Ja koska pikkuveli toteuttaa itseään edelleen teillä tietämättömillä, on lastenvahdin rooli langennut automaattisesti Brodylle. Toistaiseksi.
Brody on aina ollut suoraselkäinen, luotettava ja rauhallinen. Puhuu rehellisesti - joskus liiankin, jos nyt ihan suoraan sanotaan - ja arvostaa luottamusta enemmän kuin mitään muuta. Saattaa kuulostaa puheissaan karulta, mutta ei tarkoita mitään pahaa. Osaa kyllä oikeasti olla korrekti ja hienotunteinenkin, mutta kannattaa siitä huolimatta yleensä totuutta valheen sijaan. Sortuu, kuten kuka tahansa, toisinaan valkoisiin valheisiin etenkin läheistensä suhteen. Suojelee muutenkin rakkaimpiaan ja ystäviään kaikelta pahalta. Erittäin lojaali ystävä, joka pysyy vierelläsi kaikissa elämän ylä- ja alamäissä. Ei ole todellakaan mikään tuppisuu omien tunteidensa suhteen, vaan osaa ottaa vaikeatkin aiheet puheeksi. Puuttuu ongelmakohtiin, jos vain ne tunnistaa, mutta esimerkiksi oman elämänsä suhteen hyvinkin sokea. Niin kauan kuin kukaan ei valita tai oikuttele, tai ei itse koe oloaan epämukavaksi, ei näe ongelmia.. Saattaa olla hyvinkin hämmentynyt kuullessaan tai tajutessaan, että käsillä on ihan aitoa ahdistusta vastakkaiselta osapuolelta. Ei ole siis mikään erityisen tunnefiksuin yksilö läheistensä suhteen, vaikka työssään onkin joutunut lukemaan ihmisiä ja tilanteita. On vaikea sanoa mistä se johtuu, kenties Brody luottaa niin paljon ystäviinsä ja perheensä jäseniin, että uskoo niiden osaavan avata suunsa itsekin, jos jokin harmittaa, ehkä työssä kohdatut stressaavat tilanteet ovat pakottaneet aistit herkimmilleen ja kun vapaa-ajalla ei ole akuuttia vaaraa, ei tarvitse olla koko ajan myöskään ihan niin varpaillaan ja tunnustelemassa jokaista mulkaisua tai äänenpainoa, tai sitten kyse on jostain aivan muusta. Ja vaikka mies ehdottomasti pystyykin käymään keskusteluita syvällisistäkin aiheista, ei hän mikään kummoinen lohduttaja ole; hyvällä tuurilla saat jähmeän taputuksen olallesi, huonolla vain myötätuntoisen katseen. Fyysisen kontaktin ottaminen on miehelle muutenkin vaikeaa ja arvostaa merkittävän paljon omaa tilaa, ellei kyseessä sitten ole erityisen läheinen ihminen. Niitä napataan kyllä sitten karhumaisiin halauksiin tuon tuostakin ja taputellaan poskelle tai olalle. Oikeasti hyvinkin kannustava ja oikeudenmukainen persoona, joka noudattaa myös elämässä pitkälti No man left behind -filosofiaa.
Brodya voisi kuvailla omalla tavallaan sulkeutuneeksi, koska hänen on vaikea päästää uusia tuttavuuksia lähelle itseään. Suhtautuu ventovieraisiin vähintäänkin epäluuloisesti, kuten hyvän sotilaan kai kuuluukin. Turvallisuusjoukkojen keskellä eläminen näkyy paitsi rutiineissa, mutta myös miehen käytöksessä ja persoonassa. Uskomattoman täsmällinen ihminen, joka ei taatusti unohda mitään ja tarkastaa ainakin kahdesti, että kotoa lähtiessä on otettu mukaan kaikki tarpeellinen. Jos lupaa olla paikalla vaikka kymmeneltä aamulla, on myös silloin siellä - tasan kymmeneltä, ei viittä minuuttia ennen. Brody toimii totta puhuen kuin sveitsiläinen käkikello; aina ajassa ja ajoissa. Rutiinit ovat myös aina olleet miehelle tärkeitä, eikä ole oikein tähänkään mennessä osannut luopua niistä. Ajaa luultavasti vielä jonain päivänä jonkun hulluksi kurinalaisuudellaan, mutta väliäkös sillä, jos se tekee miehen itsensä onnelliseksi. Jos uusien tuttavuuksien silmissä vaikuttaakin kylmältä ja etäiseltä, niin hyvien ystävien kesken mies on aivan jotain muuta. Ne, jotka todella tuntevat Brodyn, kuvailisivat miestä rennoksi, välittäväksi, aidoksi ja nauravaiseksi - aina hyvää seuraa, mikäli ei satu olemaan vain pahalla tuulella. Suuttuessaan mies osoittaa mieltään kyllä selkeästi ja kovaan ääneen. Ei luultavasti yleensä itsekään tajua huutavansa. Paiskoo myös ovia, nakkelee tielle sattuvia tavaroita lattialle ja tulee iholle, mutta ei lyö. Kykenee yleensä hillitsemään itsensä hyvinkin pitkään - rajansa kaikella silti. Suutuspäissään myös turvautuu aina lopulta mököttämiseen, kun sanat loppuvat. Melkoisen pomottava luonne, joka ei epäröi tarttua ohjaksiin. On muutenkin mielellään se, joka kantaa vastuun, koska ainakin silloin saattaa itse varmistua siitä, että asiat tulevat todella tehdyksi. Totta puhuen, mies on myös harvinaisen huono antamaan tilanteen kenenkään muun hallintaan. Brody on kuitenkin ehdottoman hyväntahtoinen ihminen, joka tekee sydämeensä tilaa niille, jotka ovat hänelle oikeasti tärkeitä. Mitenkään erityisen miellyttämisenhaluiseksi Brodya ei voisi kuitenkaan kuvailla, vaan enemmänkin sellaiseksi, joka ei halua olla velkaa kenellekään, mutta maksaa aina velkansa takaisin korkojen kera. Suhtautuu vastarintaan aika hällä väliä asenteella. Ihmisiä kai nekin ovat, mutta ei tunne syyllisyyttä tehtiin niiden kanssa sitten yhteistyötä tai teloitettiin niitä jonnekin pellon laidalle jossain Jumalan selän takana. Pyrkii muutenkin olemaan tekemättä johtopäätöksiä ihmisistä - antaa kaikkien kukkien kukkia.
Brodyssa pistää aivan taatusti ensimmäisenä silmään miehen pituus ja leveys. Jopa 188 cm pitkä ja pitkän sotilasuran jälkeen edelleen hyvässä kunnossa. Enemmänkin lihaksikas kuin jäntevä ja urheilullinen. Pistävät, tummanruskeat silmät ja lyhyeksi leikatut tummat hiukset.
Brody on aina ollut suoraselkäinen, luotettava ja rauhallinen. Puhuu rehellisesti - joskus liiankin, jos nyt ihan suoraan sanotaan - ja arvostaa luottamusta enemmän kuin mitään muuta. Saattaa kuulostaa puheissaan karulta, mutta ei tarkoita mitään pahaa. Osaa kyllä oikeasti olla korrekti ja hienotunteinenkin, mutta kannattaa siitä huolimatta yleensä totuutta valheen sijaan. Sortuu, kuten kuka tahansa, toisinaan valkoisiin valheisiin etenkin läheistensä suhteen. Suojelee muutenkin rakkaimpiaan ja ystäviään kaikelta pahalta. Erittäin lojaali ystävä, joka pysyy vierelläsi kaikissa elämän ylä- ja alamäissä. Ei ole todellakaan mikään tuppisuu omien tunteidensa suhteen, vaan osaa ottaa vaikeatkin aiheet puheeksi. Puuttuu ongelmakohtiin, jos vain ne tunnistaa, mutta esimerkiksi oman elämänsä suhteen hyvinkin sokea. Niin kauan kuin kukaan ei valita tai oikuttele, tai ei itse koe oloaan epämukavaksi, ei näe ongelmia.. Saattaa olla hyvinkin hämmentynyt kuullessaan tai tajutessaan, että käsillä on ihan aitoa ahdistusta vastakkaiselta osapuolelta. Ei ole siis mikään erityisen tunnefiksuin yksilö läheistensä suhteen, vaikka työssään onkin joutunut lukemaan ihmisiä ja tilanteita. On vaikea sanoa mistä se johtuu, kenties Brody luottaa niin paljon ystäviinsä ja perheensä jäseniin, että uskoo niiden osaavan avata suunsa itsekin, jos jokin harmittaa, ehkä työssä kohdatut stressaavat tilanteet ovat pakottaneet aistit herkimmilleen ja kun vapaa-ajalla ei ole akuuttia vaaraa, ei tarvitse olla koko ajan myöskään ihan niin varpaillaan ja tunnustelemassa jokaista mulkaisua tai äänenpainoa, tai sitten kyse on jostain aivan muusta. Ja vaikka mies ehdottomasti pystyykin käymään keskusteluita syvällisistäkin aiheista, ei hän mikään kummoinen lohduttaja ole; hyvällä tuurilla saat jähmeän taputuksen olallesi, huonolla vain myötätuntoisen katseen. Fyysisen kontaktin ottaminen on miehelle muutenkin vaikeaa ja arvostaa merkittävän paljon omaa tilaa, ellei kyseessä sitten ole erityisen läheinen ihminen. Niitä napataan kyllä sitten karhumaisiin halauksiin tuon tuostakin ja taputellaan poskelle tai olalle. Oikeasti hyvinkin kannustava ja oikeudenmukainen persoona, joka noudattaa myös elämässä pitkälti No man left behind -filosofiaa.
Brodya voisi kuvailla omalla tavallaan sulkeutuneeksi, koska hänen on vaikea päästää uusia tuttavuuksia lähelle itseään. Suhtautuu ventovieraisiin vähintäänkin epäluuloisesti, kuten hyvän sotilaan kai kuuluukin. Turvallisuusjoukkojen keskellä eläminen näkyy paitsi rutiineissa, mutta myös miehen käytöksessä ja persoonassa. Uskomattoman täsmällinen ihminen, joka ei taatusti unohda mitään ja tarkastaa ainakin kahdesti, että kotoa lähtiessä on otettu mukaan kaikki tarpeellinen. Jos lupaa olla paikalla vaikka kymmeneltä aamulla, on myös silloin siellä - tasan kymmeneltä, ei viittä minuuttia ennen. Brody toimii totta puhuen kuin sveitsiläinen käkikello; aina ajassa ja ajoissa. Rutiinit ovat myös aina olleet miehelle tärkeitä, eikä ole oikein tähänkään mennessä osannut luopua niistä. Ajaa luultavasti vielä jonain päivänä jonkun hulluksi kurinalaisuudellaan, mutta väliäkös sillä, jos se tekee miehen itsensä onnelliseksi. Jos uusien tuttavuuksien silmissä vaikuttaakin kylmältä ja etäiseltä, niin hyvien ystävien kesken mies on aivan jotain muuta. Ne, jotka todella tuntevat Brodyn, kuvailisivat miestä rennoksi, välittäväksi, aidoksi ja nauravaiseksi - aina hyvää seuraa, mikäli ei satu olemaan vain pahalla tuulella. Suuttuessaan mies osoittaa mieltään kyllä selkeästi ja kovaan ääneen. Ei luultavasti yleensä itsekään tajua huutavansa. Paiskoo myös ovia, nakkelee tielle sattuvia tavaroita lattialle ja tulee iholle, mutta ei lyö. Kykenee yleensä hillitsemään itsensä hyvinkin pitkään - rajansa kaikella silti. Suutuspäissään myös turvautuu aina lopulta mököttämiseen, kun sanat loppuvat. Melkoisen pomottava luonne, joka ei epäröi tarttua ohjaksiin. On muutenkin mielellään se, joka kantaa vastuun, koska ainakin silloin saattaa itse varmistua siitä, että asiat tulevat todella tehdyksi. Totta puhuen, mies on myös harvinaisen huono antamaan tilanteen kenenkään muun hallintaan. Brody on kuitenkin ehdottoman hyväntahtoinen ihminen, joka tekee sydämeensä tilaa niille, jotka ovat hänelle oikeasti tärkeitä. Mitenkään erityisen miellyttämisenhaluiseksi Brodya ei voisi kuitenkaan kuvailla, vaan enemmänkin sellaiseksi, joka ei halua olla velkaa kenellekään, mutta maksaa aina velkansa takaisin korkojen kera. Suhtautuu vastarintaan aika hällä väliä asenteella. Ihmisiä kai nekin ovat, mutta ei tunne syyllisyyttä tehtiin niiden kanssa sitten yhteistyötä tai teloitettiin niitä jonnekin pellon laidalle jossain Jumalan selän takana. Pyrkii muutenkin olemaan tekemättä johtopäätöksiä ihmisistä - antaa kaikkien kukkien kukkia.
Brodyssa pistää aivan taatusti ensimmäisenä silmään miehen pituus ja leveys. Jopa 188 cm pitkä ja pitkän sotilasuran jälkeen edelleen hyvässä kunnossa. Enemmänkin lihaksikas kuin jäntevä ja urheilullinen. Pistävät, tummanruskeat silmät ja lyhyeksi leikatut tummat hiukset.
FACE CLAIM: BARRY SLOANE
