Post by eiss. on Jul 9, 2022 19:54:24 GMT 2
HARRIET ANDERSON
perhe ja lähimmät ystävät kutsuvat myös Harryksi
syntynyt 2. tammikuuta 2020 (36v) Green River, Wyoming
syntynyt 2. tammikuuta 2020 (36v) Green River, Wyoming
esikoinen, elossa enää pikkuveli Wyatt, joka elää Narrow Reachissa
saavuttamaton, erään Arksteadin prinssin rakastajatar
madame & ilotyttö, jättänyt tosin asiakkaiden tapaamisen vähemmälle
pyörittää yhdessä ystävänsä kanssa Feycrestissa bordellia
asuu bordellin yläkerrassa omissa asuintiloissaan
Harriet oli todellinen pettymys poikaa hartaasti toivoneille vanhemmilleen, etenkin isälleen. Nimikin, Harry, oli jo valmiiksi päätetty, mutta sai vaihtua Harrietiksi, kun Andersonien esikoisen maailmaan auttanut kätilö ilmoitti tulokkaan olevan tyttö. Reilu vuosi myöhemmin syntyi pikkuveli, Wyatt, joka täytti vanhempien toiveet pojasta, ja näin ollen Andersonin pariskunnan lapsiluku oli täynnä. Pieni, kultakutrinen tyttö sai kuitenkin lempinimekseen Harry, jota erityisesti isä suosi tytärtään puhutellessaan. Koska vanhemmat olivat saaneet hyvinkin kristillisen kasvatuksen, oli aluksi selvää, että perheen kotitila periytyisi ainoastaan poikalapselle, mutta hiljalleen erityisesti perheen isän ajatukset muuttuivat. Asiaan vaikutti varmasti merkittävästi se, että Harriet oli aina isänsä tyttö, kun taas Wyatt oli äidin suosiossa, vaikka kumpaakin lasta kohdeltiin aina tasapuolisesti. Harriet kuitenkin seurasi mielellään isänsä mukana tilan töissä ja imi itseensä jokaisen tiedonjyvän, jonka sai isältään puristettua siitä, mitä maatilan pyörittäminen todellisuudessa oli.
Lapsuutta ja osittain nuoruuttakin varjosti pikkuveljen astma, johon metsästettiin aina ja jatkuvasti pohjattomalla epätoivolla lääkkeitä. Harriet muistaa lapsuudessaan pelänneensä lukuisia kertoja, että pelottavan kuuloisesti yskivä pikkuveli heittäisi lusikkansa nurkkaan hetkenä minä hyvänsä. Niin se ei kuitenkaan tehnyt. Wyattin lähestyessä parinkymmenen vuoden ikää myös astman kehitys pysähtyi, mikä oli enemmän kuin tervetullut käänne. Harmillisesti pikkuveli kuitenkin päätti yrittää onneaan armeijan kutsunnoissa. Harriet ei varsinaisesti pitänyt ajatuksesta, että Wyatt lähtisi parhaan ystävänsä kera leikkimään liikkuvaa maalitaulua, mutta elämässä oli sillä hetkellä paljon muutakin, joten pikkuveljelle toivotettiin lähinnä onnea ja käskettiin sen olemaan kuolematta, koska sille olisi käyttöä renkinä kotitilallakin myöhemmin. Sisarusten isä oli nimittäin ryhtynyt petailemaan tilaa Harrietille, mutta kannusti äidin tavoin toki avioitumaankin, koska siten maailmassa nyt vain pääsi helpommalla - mies rinnalla, nimittäin. Samasta naapurustosta löytyi vuoden vanhempi poika, joka oli kaikin puolin ihan mukiinmenevä. Se oli kiltti, eikä ollut perimässä vanhempiensa tilaa, sillä se mantteli kuului kyseisen pojan isoveljelle. Harriet jaksoikin heilastella poikaa vuoden päivät, muttei ollut antanut vastaukseksi juuta tai jaata, vaikka poika ajoittain vihjailikin kihloista. Nainen oli aina vain hymyillyt kauniisti ja todennut, että katsellaan ihan rauhassa.
Lapsuutta ja osittain nuoruuttakin varjosti pikkuveljen astma, johon metsästettiin aina ja jatkuvasti pohjattomalla epätoivolla lääkkeitä. Harriet muistaa lapsuudessaan pelänneensä lukuisia kertoja, että pelottavan kuuloisesti yskivä pikkuveli heittäisi lusikkansa nurkkaan hetkenä minä hyvänsä. Niin se ei kuitenkaan tehnyt. Wyattin lähestyessä parinkymmenen vuoden ikää myös astman kehitys pysähtyi, mikä oli enemmän kuin tervetullut käänne. Harmillisesti pikkuveli kuitenkin päätti yrittää onneaan armeijan kutsunnoissa. Harriet ei varsinaisesti pitänyt ajatuksesta, että Wyatt lähtisi parhaan ystävänsä kera leikkimään liikkuvaa maalitaulua, mutta elämässä oli sillä hetkellä paljon muutakin, joten pikkuveljelle toivotettiin lähinnä onnea ja käskettiin sen olemaan kuolematta, koska sille olisi käyttöä renkinä kotitilallakin myöhemmin. Sisarusten isä oli nimittäin ryhtynyt petailemaan tilaa Harrietille, mutta kannusti äidin tavoin toki avioitumaankin, koska siten maailmassa nyt vain pääsi helpommalla - mies rinnalla, nimittäin. Samasta naapurustosta löytyi vuoden vanhempi poika, joka oli kaikin puolin ihan mukiinmenevä. Se oli kiltti, eikä ollut perimässä vanhempiensa tilaa, sillä se mantteli kuului kyseisen pojan isoveljelle. Harriet jaksoikin heilastella poikaa vuoden päivät, muttei ollut antanut vastaukseksi juuta tai jaata, vaikka poika ajoittain vihjailikin kihloista. Nainen oli aina vain hymyillyt kauniisti ja todennut, että katsellaan ihan rauhassa.
Totta puhuen Harriet olisi varmasti lopulta nainutkin sen naapuritilan pojan, mutta kohtalo päätti puuttua peliin, kun armas isäukko kuoli saappaat jalassa sydänkohtaukseen. Järkytys oli suuri ja suru sitäkin murskaavampi. Hautajaiset itsessään olivat jo kova pala Harrietille, mutta äitin yllättäen ilmoittaessa niitä seuraavana päivänä, että perhe tarvitsi pääkseen miehen eikä naista, oli siinä pureskelemista kerrakseen. Harriet oli vuosia elänyt siinä uskossa, että tila jäisi hänelle, kun isästä aika jättäisi - ja että kaikki olivat mukana siinä sanattomassa sopimuksessa. Äiti oli kuitenkin erimieltä. Niinpä kotitila siirtyi Wyattille ja Harrietia kannustettiin naimaan joku sellainen, jolle olisi perintöä tiedossa. Totta kai äidillä oli muutamakin vaihtoehto jo mielessään. Harriet yritti vedota veljeensä, mutta siltä ei apuja juuri herunut. Niinpä eräänä yönä Harriet pakkasi tavaransa ja lähti sillä välin, kun muut nukkuivat. Pikkuveljeen on toki pidetty yhteyttä vuosien varrella kirjein ja satunnaisin visiiteinkin, mutta äidin hautajaisiin ei tultu, koska sitä kohtaan on jaksettu pitää yllä sellaista tervettä katkeruutta siitä, että se pilasi kaiken, mitä oli petailtua jo vuosikausia.
Kieltämättä äidin naimakauppasuunnitelmat alkoivat houkutella, kun pari kuukautta oli eletty jatkuvassa nälässä ja nukuttu milloin missäkin - kaatosateessa, jonkun kuorsaavan ukon vieressä ja paremman väen alueella porttikongissa. Harriet ei ole koskaan kertonut edes veljelleen, että ensimmäiset kuukaudet omillaan olivat oikeasti rankkoja, monin tavoin pelottaviakin ja koettelivat mielenterveyttä. Tähänkään päivään mennessä Harriet ei ole ihan varma, miten päätyi ilotytön hommiin. Hän ei ollut koskaan kuvitellut itseään maksulliseksi naiseksi vanhoillisen kasvatuksensa ansiosta ja kaikkea seksiin - etenkin esiaviolliseen sellaiseen - liittyvää oli paheksuttu kotona. Langenneeksi naiseksi ei ryhdytty ihan tuosta noin vaan, sillä Harriet palveli ensin Feycrestissa sijaitsevassa bordellissa siivoojana. Hän kuitenkin tutustui yhteen naisista, joka tarjosi kehoaan miesten halujen tyydyttämiseen rahaa vastaan. Ystävystyi jopa tämän kanssa, ja kai siitä lopulta tuli jonkinlainen - huono - esikuva. Paremman elämän toivossa, koska parhaimmat ilotytöt tapasivat saada kalliita lahjoja varakkaimmilta asiakkailtaan, Harriet kai sitten lopulta haksahti uravaihdokseen. Ensimmäisen kerran jälkeen hän itki lohduttomasti omassa kylpyhuoneessaan, mutta onneksi ystävä oli paikalla ja vannoi, että se kävisi vielä helpommaksi ja siihen kaikkeen turtuisi kyllä. Ja oikeassahan se oli. Rutiini toi mukanaan sen, että asiakkaiden kanssa osasi ottaa tietynlaisen roolin.
Kieltämättä äidin naimakauppasuunnitelmat alkoivat houkutella, kun pari kuukautta oli eletty jatkuvassa nälässä ja nukuttu milloin missäkin - kaatosateessa, jonkun kuorsaavan ukon vieressä ja paremman väen alueella porttikongissa. Harriet ei ole koskaan kertonut edes veljelleen, että ensimmäiset kuukaudet omillaan olivat oikeasti rankkoja, monin tavoin pelottaviakin ja koettelivat mielenterveyttä. Tähänkään päivään mennessä Harriet ei ole ihan varma, miten päätyi ilotytön hommiin. Hän ei ollut koskaan kuvitellut itseään maksulliseksi naiseksi vanhoillisen kasvatuksensa ansiosta ja kaikkea seksiin - etenkin esiaviolliseen sellaiseen - liittyvää oli paheksuttu kotona. Langenneeksi naiseksi ei ryhdytty ihan tuosta noin vaan, sillä Harriet palveli ensin Feycrestissa sijaitsevassa bordellissa siivoojana. Hän kuitenkin tutustui yhteen naisista, joka tarjosi kehoaan miesten halujen tyydyttämiseen rahaa vastaan. Ystävystyi jopa tämän kanssa, ja kai siitä lopulta tuli jonkinlainen - huono - esikuva. Paremman elämän toivossa, koska parhaimmat ilotytöt tapasivat saada kalliita lahjoja varakkaimmilta asiakkailtaan, Harriet kai sitten lopulta haksahti uravaihdokseen. Ensimmäisen kerran jälkeen hän itki lohduttomasti omassa kylpyhuoneessaan, mutta onneksi ystävä oli paikalla ja vannoi, että se kävisi vielä helpommaksi ja siihen kaikkeen turtuisi kyllä. Ja oikeassahan se oli. Rutiini toi mukanaan sen, että asiakkaiden kanssa osasi ottaa tietynlaisen roolin.
Olot ensimmäisen madamen luona eivät olleet kovinkaan hääppöiset, vaikka yhteishenki tyttöjen kesken ehkä olikin välittävä ja kannustava. Madamea kiinnosti tasan yksi asia; raha. Siksi kaikki bordellissa työskentelevien naisten oletettiin painavan pitkää päivää. Asiakkailta myös piti viedä kaikki, mikä irti lähti. Jo periaatteesta Harriet oli varastamista vastaan, eikä jaksanut uskoa, että se olisi hyväksi bisneksellekään. Siitä se ajatus sitten lähti. Kun tukena ja turvana toiminut ystävätärkin oli kurkkuaan myöten täynnä huonoa kohtelua, todettiin yhdessä, että asiat voisi tehdä paremminkin. Niinpä Harriet päätyi ystävänsä kanssa perustamaan oman bordellin Feycrestin punaisten lyhtyjen alueelle. Oli sanomattakin selvää, ettei entinen madame suhtautunut kilpailijaan kovinkaan suopeasti, mutta kaksikon yritys piti kuitenkin pintansa - osittain myös sen takia, että Harriet oli onnistunut nappaamaan itselleen erään Arksteadin prinssin rakastajattaren paikan.
Elämä on asettunut - alun vaikeuksien jälkeen - oikein mukavasti uomiinsa. Harriet ei ehkä olisi koskaan uskonut löytävänsä itseään sellaisesta elämästä, kuin mitä nyt elää, mutta toisaalta ei hän valita. Hän saa päättää kaikesta itse, eikä elämää sanele yksikään mies. Bordellillakin menee ihan mukavasti. Joukkoon on liittynyt useampikin tyttö ja Harriet on enemmän kuin kotonaan madamen roolissa, eikä oikeastaan enää ota vastaan asiakkaita - muutamaa vanhaa vakioasiakasta lukuun ottamatta. Yhteydet turvallisuusjoukkoihin ovat myös auttaneet pitämään ratsiat ja häiriköt poissa, kun taas Arksteadin kontaktit tuovat rahaa mukanaan, joten paljon paremmin ei voisi enää mennä.
Harriet on muuttunut paljon siitä, mitä hän oli nuorempana. Osittain syynä on elämä itsessään, mutta vaikutuksia on myös saatu parhaaksi ystäväksi muodostuneelta liikekumppanilta, joka tapaa olla melkoinen täti tomera sille päälle sattuessaan. Harriet on hyvin itsevarma, ei ota paskaa niskaansa keneltäkään ja antaa kipakkaa palautetta, kun sille on aihetta. Arvostaa itseään ja kieltäytyy asettumasta kenenkään kynnysmatoksi - paitsi ehkä, jos sillä voi tienata rahaa, niin sitten voi harkita. Fiksu ja nopeat hoksottimet, joten sanavalmiutta ja kekseliäisyyttäkin löytyy. Suhtautuu ventovieraisiin lähinnä epäluuloisesti ja sarkastisesti, mutta suojakuorensa alla hyvinkin lempeä ja äidillinen. Huolehtii aina, että kaikilla on kaikki hyvin, varmistelee miljoonaan kertaan tarvitseeko kukaan mitään torilta ja toimii tarpeen vaatiessa terapeuttina sekä korjaa itkun sotkemat meikit. Totta puhuen Harriet on myös todella hyvä manipuloimaan muita, sillä hän osaa nostaa melkein kenen tahansa itsetunnon nollasta sataan pelkillä sanoilla, eleillä ja kosketuksilla.
Vaikka ehkä bordellin tytöt saavat lempeää ohjausta, lämpimiä halauksia ja niiden eteen oltaisiin valmis tekemään käytännössä katsoen mitä tahansa, ei omissa tunneasioissaan nainen suoriudu ihan niin menestyksekkäästi. Välit pikkuveljeen ovat edelleen oudot, eikä Harriet tiedä onko siinä kyse katkeruudesta, paheksunnasta vai aivan jostain muusta. Omista tunteistaan myös vaikenee kiusaantuneena herkästi, eikä oikein tiedä, kuinka niitä pitäisi käsitellä. Siksi mieluummin tukahduttaa kaikki epäselvät, kyseenalaiset ja monimutkaiset tunteet, mikä saa naisen herkästi vaikuttamaan kylmäkiskoiselta ulkopuolisten silmin. Tutut osaavat kyllä tökkiä niin pitkään, että Harriet viimeistään hyvin turhautuneena paljastaa aidot ajatuksensa ja häpeilee sitten yllättävää purkautumistaan. Ei suutu kovinkaan herkästi, vaan jaksaa loputtomalla kärsivällisyydellä selittää asiat yhä uudestaan ja uudestaan. Mikäli Harrietin pinna kuitenkin palaa, niin nainen ei juurikaan säästele sanoissaan, vaan ryöpyttää täyslaidallisen vihaa ja raivoa onnettoman uhrinsa niskaan. Pitää kuitenkin kohtuullisen hyvin omista rajoistaan kiinni ja poistuu mieluummin ennemminkin paikalta, kuin antaisi tilanteen eskaloitua.
Vaaleat hiukset yltävät pisimmillään puoleen väliin selkää. Pituutta 168 cm ja ruuminrakenteeltaan hoikka, mutta naiselliset muodot löytyy silti oikeista kohdista. Tietää hyvin parhaimmat puolensa, eikä epäröi korostaa niitä. Kasvonpiirteet veljen kanssa samat, mutta onneksi sentään ei olla peritty isän leukaa, vaan se on siunaantunut äidin puolelta. Siniset silmät. Pukeutuminen vaihtelee hyvin paljon ja riippuu pitkälti tilanteesta - sekä tietysti asiakkaasta -, joten varsinaista vakiintunutta pukeutumistyyliä naisella ei ole. Suosii kuitenkin mieluummin naisellisia vaihtoehtoja ja haluaa aina näyttää huoliteltulta.
Vaaleat hiukset yltävät pisimmillään puoleen väliin selkää. Pituutta 168 cm ja ruuminrakenteeltaan hoikka, mutta naiselliset muodot löytyy silti oikeista kohdista. Tietää hyvin parhaimmat puolensa, eikä epäröi korostaa niitä. Kasvonpiirteet veljen kanssa samat, mutta onneksi sentään ei olla peritty isän leukaa, vaan se on siunaantunut äidin puolelta. Siniset silmät. Pukeutuminen vaihtelee hyvin paljon ja riippuu pitkälti tilanteesta - sekä tietysti asiakkaasta -, joten varsinaista vakiintunutta pukeutumistyyliä naisella ei ole. Suosii kuitenkin mieluummin naisellisia vaihtoehtoja ja haluaa aina näyttää huoliteltulta.
FACE CLAIM: NATALIE DORMER
