Post by Astro on Jul 8, 2022 8:49:46 GMT 2
Luca Hale
s. 14.05.2025. Kasvanut Feycrestissä
Vanhemmat kuolleet, pikkuveli Teddy asuu Lostdocksissa, New Havenissa
Varsin kaikkiruokainen mies, jolle pysyvien ihmissuhteiden muodostaminen on aina tuottanut haasteita.
Entinen pikkurikollinen, joka on viettänyt viimeiset vuodet maksamassa velkojaan milloin missäkin työleirillä. Viimeisin sijoituspaikka kaivoksilla muutamien kymmenien mailien päässä New Havenista.
fc rob raco
Kun joutui kuusivuotiaana kasvamaan perheen isännän rooliin, huolehtimaan vastasyntyneestä pikkuveljestään ja itsensä typeräksi juoneesta isästä, oli varsin selvää, että elämässä ei tultaisi ihmeisiin pystymään.
Luca sai nauttia ydinperheestä ne muutamat ensimmäiset vuodet elämästään, mutta sen jälkeen kaikki on ollut aika tasaista kuraa. Äiti kuoli pikkuveljen synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin, isä ei päässyt siitä koskaan yli ja muu suku ennemmin tuomitsi kaukaa kun riensi apuun. Sukutilan pellot riittivät hädintuskin rahoittamaan isän viinaostokset, joten siellä sitten eleltiin jumalan selän takana köyhyydessä ja surkeudessa ilman yhdenkään järkevän aikuisen ohjausta. Oli onni, että Luca oli ikäisekseen harvinaisen selväpäinen ja omatoiminen, koska muuten oltaisiin varmasti koko perhe kuoltu pois alta aikayksikön.
Koska isä kommunikoi kotona lähinnä örveltämällä ja huutamalla, Luca ei ihan kauheasti perään itkenyt, kun se lopulta viimeisen kerran kompastui jalkoihinsa ja jäi sille tielle. Hautajaisia ei vietetty, koska neljätoistavuotiasta Lucaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja hän oli liian keskittynyt selvittämään, että mitä ihmettä nyt tehtäisiin. Kotitilasta ei uskallettu luopua, ettei seuraavaksi oltaisi pikkuveljen kanssa kadulla, mutta toisaalta ei saatu myöskään kasvatettua mitään rahanarvoista. Eläimet ja kaiken irti lähtevän hän myi, mikä kantoi heitä ensimmäisen vuoden, mutta toisaalta sen jälkeen oli vielä vähemmän mitään millä tienata elanto.
Koska Lucalla oli kaikesta huolimatta varsin vahva oikeudentaju, hän yritti ensin elättää heitä ihan oikealla työllä. Pestautui tallipojaksi ja peltotöihin, vahti muiden lapsia ja teki mitä tahansa, mihin hänet palkattiin. Mistään siitä ei saanut tarpeeksi rahaa, että sillä oltaisiin elätetty myös pikkuveli ja pidetty koti asuinkelpoisena. Kun katto vaati akuutisti korjausta, kengästä irtosi pohja, ovi ei enää mennyt lukkoon ja viimeinen kuukausi oltiin syöty pelkkää kaurapuuroa, Luca teki päätöksen, että moraalit olivat täysin toisarvoisia selviytymiselle ja perheestä huolehtimiselle.
Jos ruoka oli loppu, hän yksinkertaisesti varasti sitä jostain. Sama tehtiin työkalujen kanssa. Vaatteiden. Petivaatteiden. Mitä ikinä tarvittiinkin, sitä tavoiteltiin omin sormin, koska tiedettiin, ettei muuten olisi varaa. Aina silloin tällöin jäätiin kiinni, mutta saatiin vain huutoa ja näpäytys sormille, mikä ei menoa hidastanut. Kun pikkuveli oli siinä neljäntoista vuoden tienoilla, tuli sen koulunkäyntikin ajankohtaiseksi. Luca oli täysin vakuuttunut, että sen pitäisi hankkia itselleen ihan oikea tutkinto, että pääsisi kunnon töihin ja voisi menestyä elämässä häntä paremmin. Omalla kohdalla peli oltiin jo hävitty, eikä siinä mitään.
Lukukausimaksuihin ruvettiin säästämään sillä, että laajennettiin repertuaaria. Luca sekaantui yltyvissä määrin erinäiseen vähän laittomaan ja sitten ehdottomasti laittomaan. Vähän isompia varkauksia, vähän karavaanien ryöstöä, vähän ihmiskaupassa avittamista kun dollareista sovittiin. Mitä tahansa, mistä maksettiin. Tässä vaiheessa hän ei ollut enää turhan nirso, koska jollain elämä oli pakko rahoittaa ja sielua jäytävää nälkää ei kiinnostanut, että maksettiinko lounas oikealla vai väärällä.
Rahaa oli tarpeeksi, että käsiin rapistuva ja aina vain enemmän työtä teettävä kotitila uskallettiin myydä ja vaihtaa se ihan mukavaan entisen kaupan takavarastoon, mihin perustettiin uusi koti. Kauan siellä ei ehditty olla, kun turvallisuusjoukot päättivät keskellä yötä tulla vähän kyselemään hänen kyseenalaisista liiketoimistaan ja toimittivat oikeuden eteen.
Toisin kuin monet muut, Luca sai oikeudenkäynnin. Hän ei saanut reilua oikeudenkäyntiä eikä minkäänlaista edustajaa, mutta ainakin hän pääsi sanomaan jotain puolustuksekseen. Siitä ei ollut apua. Tuomari luki lippulappusista, että kuinka monta dollaria tässä olisi maksettava takaisin niiden syntien hyvittämiseksi, ja kiltisti sitten osoitti työpaikan, jossa niitä velkojaan voisi alkaa lyhentää.
Luca piti sitä alkujaan ihan suhteellisen reiluna tarjouksena. Ikävä kyllä tuli sitten ilmi, että hänellä menisi suurinpiirtein kaksisataa vuotta suoriutua niistä veloistaan oikeuden osoittaman maksuohjelman mukaisesti, joten sitten ei oltu systeemiin enää ihan niin tyytyväisiä. Joka tapauksessa kun vaihtoehtona oli joko mennä vankilaan loppuelämäkseen tai edes yrittää tehdä töitä, hän valitsi jälkimmäisen. Pikkuveljelle kirjoitettiin kirje ja lähetettiin sille kaikki rahat, jotka oltiin onnistuttu sen opintoja varten keräämään, mutta ei päästy itse koskaan näkemään, että toimitettiinko ne perille vai ei.
Pakkotyöura alkoi ihan viattomissa merkeissä peltotöissä. Sitten rakennustyömaalla. Varastoilla. Tehtaassa. Joskus oli enemmän vapautta, joskus vähemmän, mutta vuosien saatossa hommat tuntuivat menevän aina vain huonompaan ja huonompaan suuntaan. Suosikkihomma vuosien saatossa oli ehkä se, kun saatiin olla rikkaan perheen rattojuoksupoikana, mutta ikävä kyllä nekin sitten lopulta vaihtoivat hänet uuteen ja nuorempaan malliin. Siitä huolimatta, että hänellä on aivan äärettömän hyvät geenit ja hän aikoo todennäköisesti vielä viisikymppisenäkin näyttää uskottavalta nuorelta aikuiselta.
Kypsään 31 vuoden ikään asti saatiin sitten kärsiä milloin missäkin, ennen kun loppusijoituspaikaksi lopulta lotottiin kaivokset. Ja nimenomaan loppusijoituspaikaksi - harva sieltä enää omin jaloin käveli ulos. Velkasummaa oli jäljellä hyvät viisi tonnia, joten Luca laski, että dollarin päiväpalkalla ehtisi vanhuuskin korjata ensin. Hän suhtautui asiaan ihan suhteellisen hyvin, kuten usein suhtautuu kaikkeen muuhunkin: hän on äärettömän tasapainoinen, kylmäpäinen ja yleisesti ihan vain järkevä ja maanläheinen, vaikka tässä vaiheessa olisikin ollut kaikki edellytykset olla myös neuroottinen, kaikille äksyilevä stressipesäke. Ehkä se yleinen rauhallisuus on ollut avain siihen, miksi järki on säilynyt. Yltiösosiaalisuuskaan ei ole haitannut, koska ollaan oltu missä tahansa, ympäriltä on aina löytänyt edes jonkunlainen (vertais)tukiverkosto. Eikä elämä kaivoksillakaan nyt ihan kamalaa ollut. Mitä nyt elinolot olivat sietämättömät ja rasitus sitä luokkaa, että kroppa tuskin kestäisi paria vuotta pidempään (päästä puhumattakaan), mutta toisaalta saatiin aina silloin tällöin olla mukana myös saattamassa kuljetuksia kaupunkeihin ja vähän nähdä maailmaa.
Realistina Luca ei ole kauheasti suunnitellut tulevaisuuttaan vapaudessa, vaikka pitääkin joka dollarista mielessään kirjaa. Kyllähän hän nyt jo silloin kuusivuotiaana oli osannut aavistaa, että tähän lopulta tultaisiin, eli oli ollut hyvin aikaa valmistautua.
