Aidan oli pieni kun katastrofaaliset sääilmiöt runtelivat maailmaa ja sodat syttyivät. Hän perheineen eleli Torontossa, kun Yhdysvaltain valtiot alkoivat sulkea rajojaan ja kaupungit Kanadassa ajautuivat myös kaaokseen. Syntyi massapako kaupungista, joka oli alkanut muuttua vaaralliseksi, eikä Pagen perhekään jäänyt aloilleen. He suuntasivat rajan yli Michigania kohti, jossa kuulivat olevan rakenteillaan kaupunki - turvapaikka, kuten jo nimikin kertoi. Entisenä sotilaana löytyi Aidanin isälle Markille töitä rakentuvan kaupungin turvallisuusjoukoista. Myös äiti Sarah pystyi muuttaa aiemman, silkkana harrastuksena toimineen ompeluintonsa ammatiksi tässä uudessa maailmassa, joka ei pelkkää kirjastontätiä enää tuntunut tarvitsevan.

Kaiken kaikkiaan elämä vaikutti taas valoisalta ja Pagen perheellä tuntui menevän hyvin. Mitä nyt niukka sähkö ja vesi vaativat totuttelua, mutta onneksi sentään Aidan pikkusisaruksineen oli niin pieniä, että tottuivat moiseen elämään nopeasti. Aidan perheineen asusteli tällöin Westwardissa ja muiden työssä käyvien lasten mukaan sai opetusta. Aidan oli kuitenkin jo nuorena alkanut haaveilla seuraavansa isänsä jalanjäljissä turvallisuusjoukkoihin. Kaipa nuori poika oli alkanut kehitellä työstä mielessään jotain sankarimaisia fantasiakuvia. Tietenkin Mark piti huolensa siitä, että kaikki perheen lapsista osasivat käsitellä asetta ja tiesivät edes alkeellisesti kuinka puolustaa itseään. Ei Aidan kuitenkaan ollut koskaan ajatellut, kuinka rankkaa turvallisuusjoukkojen koulutus todellisuudessa oli. Hänen fantasiakuvansa murskaantuivat viimeistään hänen ollessa 18-vuotias ja hakiessa itse joukkoihin ja edeten siitä koulutuksen kautta aina sotilaaksi asti.

Joihinkin muihin verrattuna Aidanilla oli edes jonkinlainen etulyöntiasema hänen isänsä oppien vuoksi. Aidan ei kuitenkaan mainostanut muille olevansa jo kersantiksi ylenneen isänsä poika, sillä ei tahtonut muiden olettavan saavansa suhteen kautta erityiskohtelua. Tietenkin sama sukunimi kertoi faktan jo joillekin hänen tovereistaan, mutta isä onneksi oli enemmän tekemisissä muiden ylempiä arvoja pitävien kanssa, eikä kovinkaan paljoa poikaansa töissä nähnyt.

Aidanilla ei koskaan ollut mitään tarvetta hakeutua johtaja-asemaan, vaikka hän ylenikin joukoissa nopeasti ja pääsi hieman parempiinkin tehtäviin. Hän tietyllä tapaa piti töistään, mutta oli myös alkanut huomata sen, kuinka joukkoihin mahtui niitä, jotka vain hyväksikäyttivät asemaansa. Ei ollutkaan epätavallista, että hän puuttui tilanteisiin, joissa turvallisuusjoukkojen jäsenet olivat liian kovakouraisia, tai muuten käyttäytyivät huonosti tavallisia kansalaisia kohtaan. Aidan oli aina kasvatettu oikeudentajuiseksi, joten hän ei voinut vain seurata hiljaa vierestä moista toimintaa. Tietenkin hänen toimensa haalivat hänelle vihollisia matkan varrelta, mutta muuten hän oli toveriensa joukossa yleisesti pidetty rennon luonteensa johdosta.


Tragedia kuitenkin iski hänen perheelleen Aidanin ollessa 24-vuotias. Hänen isänsä menehtyi äkillisesti suorittaessaan tehtävää New Havenin ulkopuolella, jättäen hänen äitinsä Sarahin ja hänet itsensä pitkälti perheen elättäjäksi. Suurin osa Aidanin palkasta siirtyikin hänen äidilleen ja pikkusisaruksilleen. Aidan itse asui Courtsissa, joten hänellä oli majoitus ja ruokaakin saatavilla. Elämä oli kuitenkin alkanut ottaa hieman harmaampia sävyjä, eivätkä turvallisuusjoukotkaan tuntuneet enää kodilta. Hän ei nauttinut työstään enää ja se alkoi tuntua vain silkalta suorittamiselta. Siihen lisättynä hänen äitinsä pelko siitä, että tuon poika päätyisi menehtymään isänsä lailla työtään tehdessä, vahvisti se vain hänen kuvaansa siitä, että pois oli päästävä. Aidan alkoi haaveilla jostain paremmasta hänen sopimuksensa päätyttyä.

Mahdollisuus siirtyä yksityiselle puolelle ilmaantuikin, kun Daltonien perhe Arksteadissa etsi omaan turvallisuustiimiinsä jäseniä. Aidanilla oli kokemus ja taidot kyseiseen tehtävään, joten hän ei hukannut aikaansa hakiessaan paikkaa, jonka hän lopulta myös sai. Se tiesi parempaa palkkaa ja yleisestikin ottaen parempaa elämänlaatua. Sarah ei ollut järin iloinen siitä, että poikansa oli päättänyt jäädä vaaralliselle alalle. Äidin mieltä kuitenkin helpotti se, että Arksteadissa Aidan ei olisi luultavasti niin vaarassa kuin sen ulkopuolella.

Muutaman vuoden Aidan teki töitä turvamiehenä Daltonien turvallisuustiimissä, pyrkien olemaan niinkin huolellinen ja tunnollinen kuin pystyi. Ilmeisesti niin hänen käytöksensä kuin taitonsakin puhuivat puolestaan, sillä lopulta Aidanille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä perheen tyttären Roman henkivartijaksi. Se tiesi uutta palkankorotusta ja parempia olosuhteita hänelle, joten mies ei hukannut aikaa suostuessaan tehtävään. Ajan kanssa hän myös huomasi oikeastaan nauttivansa henkivartijan virasta. Nuori neiti Roma oli hänen silmissään järkevä ja mukava, joten tuon turvallisuudesta huolehtiminen oli niinkin helppoa kuin moinen tehtävä vain pystyi olla. Samoihin aikoihin Aidan siirsi keräämillään varoilla äitinsä ja nuoremmat sisarensa asumaan Northbankiin. Siellä Sarah pystyi pyörittää ompelimoaan rauhassa ja saada samalla paremmin maksavia asiakkaita. Tilat olivat suuremmat ja paremmat kuin heidän aiemmassa asunnossaan Westwardilla, vaikka sekään ei huono ollut. Aidan päätyi lopulta itse pitämään kyseisen asunnon ja asustelee siellä vieläkin.

Nykyään hän toimii yhä Roman henkivartijana, eikä koe syytä asiaa mitenkään muuttaa. Aidan on nauttinut suhteellisen hyvistä eduista Daltonien perheen avulla ja on asiasta suuresti kiitollinen.

Ensivaikutelma Aidanista on että hän on rento ja hyväntuulinen. Hän nauttii keskustelusta ja sosialisoinnista ja on yleisesti ottaen helposti lähestyttävä. Aidanilla on huoletonta charmia mikä puree moniin ja saa nuo rentoutumaan hänen seurassaan. Hän ei ole kuitenkaan mikään huulta heittelevä vitsiniekka, vaikka sellainenkin tilanteen tarvittaessa onnistuu. Voisi häntä väittää supliikiksi siinä mielessä, että on hyvin etevä mitä tulee muiden lukemiseen ja noiden käsittelyyn. Aidan kuitenkin ottaa työnsä ja tehtävänsä vakavasti ja on hänet tiedetään tunnollisena sekä etevänä työntekijänä. Tarpeen mukaan hän on suorasanainen ja kertoo asiat niin kuin ne ovat. Hän ei perusta valehtelusta eikä mielistelystäkään, eikä voisi väittää olevansa radikaalisti omaa etuaan ajava. Toki hän haluaa hyvän elämän siinä missä muutkin, mutta uhraa myös paljon perheensä hyväksi. Läheistensä puolesta hän onkin valmis tekemään mitä vain.


Aidan omaa suhteellisen korkean moraalikäsityksen ja on joutunut omalla tavallaan tulla sinuiksi sen kanssa, että rikkaan perheen henkivartijana omaa joihinkin muihin nähden suhteellisen etuoikeutetun elämän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän kääntää selkänsä muiden ahdingolle taikka jättää sen huomiotta, vaan on hyvin tietoinen siitä millaista elämä New Havenissa on joillekin. Aidan on empaattista sorttia ja on valmis auttamaan hädässä olevaa. Hän ei katso hyvällä muiden uhkailua tai kaltoinkohtelua ja on tällöin myös valmis puuttumaan tilanteeseen.

Aidan ei ole helposti ärtyvä ja omaa oikeastaan aikamoiset lehmän hermot. Siinä missä muut saattavat antaa tunteilleen vallan, onnistuu hän pitämään päänsä kylmänä ja ajattelemaan rationaalisesti. Jos hän kuitenkin suuttuu, vajoaa hän tällöin pikemminkin hiljaiseksi, sen sijaan että lähtisi minkäänlaiseen huutokisaan. Aidan on sitä tyyppiä, joka mielellään selvittää ongelmat puhumalla ja on valmis kompromisseihinkin, jotta rauha säilyy. Tämä kuitenkin saa hänet välillä uhraamaan itsestään liikaa ja patoamaan tunteitaan, jotka pääsee useimmiten purkamaan vain nyrkkeilysäkkiinsä. Vaikka hän mielellään auttaa ja kuuntelee muita, pitää hän omat ongelmansa usein itsellään, eikä niistä kovinkaan paljoa muille puhu.

Aidan on kookas 190cm pituuteen venähtänyt vankkarakenteinen ja leveäharteinen mies. Pituuteensa nähden hän on painoltaan sopusuhtainen ja lihaksikas, kiitos kovan treenaamisen mitä harrastetaan. Henkivartijana hyvää kuntoa tulee ylläpitää ja Aidan harrastaakin erilaisia liikuntamuotoja siinä missä harjoittaa lähitaistelutaitojaan ja ammuntaakin. Miehen kasvot ovat kulmikkaat ja hänellä on yleensä nähtävissä siististi ajeltu parta. Hänen hiuksensa ovat suklaanruskeat ja ylettyvät hieman hänen leukansa alapuolelle. Aidanin silmät ovat tummanruskeat. Vaatetuksenaan hän suosii siistejä, edustuskelpoisia mutta myös liikkumavaraa antavia asukokonaisuuksia. Väreinä toimivat tummat ja neutraalit sävyt.