22 viestiä
|
Post by Ylläpito on May 20, 2022 19:28:38 GMT 2
Eletään vuotta 2056.
On kulunut kolmekymmentä vuotta siitä, kun katastrofaaliset äärisääilmiöt ajoivat kymmenet miljoonat ihmiset pakoon kodeistaan, veden ja ruoan puute vei maailman sotaan, rajat suljettiin ja uusi maailmanjärjestys vietiin väkivalloin läpi keskellä rapistuvaa infrastruktuuria ja sisäisiä konflikteja.
Kolmekymmentä vuotta siitä, kun Yhdysvallat sulki rajansa - ei vain pitääkseen muita poissa, vaan myös estääkseen omiaan lähtemästä.
Sodat, massamaahanmuutto ja alati heikentyvät edellytykset elämälle jättivät maailman pirstaleiseksi. Yhdysvalloissa osavaltio toisensa jälkeen julisti itsenäisyytensä, mutta epäonnistui tavoitteissaan palauttaa rauha ja järjestys. Parhaat yritykset korvattiin vaatimuksilla, uhkauksilla ja vaihtoehtojen poistamisella samalla, kun ulkopuolelle jääneet yhteisöt raivasivat itselleen tilaa sieltä, mistä sattuivat löytämään. Aavikolta, saasteiden tuhoaman New Yorkin raunioista tai syrjäseuduilta. Maailmanlopun kynnyksellä ei ollut varaa olla nirso.
Kuten historiassa aina ennenkin, rikkailla oli paremmat edellytykset rakentaa itselleen suosiollista maailmaa. Kukaan ei vielä edes tiennyt, milloin koittaisi se kohtalokas päivä kun yhteiskuntajärjestys lopullisesti kaatuisi, kun parhaat alueet oltiin jo viety käsistä - ne, missä helteet eivät nousseet seitsemäänkymmeneen asteeseen, vedestä ei joutunut taistelemaan ja tarjolla oli edes jäänteitä kaikesta siitä entisestä, mitä ennen oltiin pidetty elintärkeänä.
Se, mikä alkoi maailman rikkaimpien ja tärkeimpien ihmisten yksityisinä maina, kehittyi pakon edessä suuremmiksi yhteisöiksi: kukaan ei voinut yksin pyörittää pientä kaupunkia. Sisälle päästettiin ensin kaikista lahjakkaimmat: ne, jotka pystyivät kehittämään infrastruktuuria ja suunnittelemaan uutta. Perässä seurasivat ne, joita tarvittiin viljelemään ruokaa, siivoamaan tai ylläpitämään järjestystä. Nopeasti heräsi tarve myös vaatteille, palveluille ja viihteelle, turvallisuusjoukoille ja oikeusjärjestelmälle - pitihän jonkun pitää tyytyväisenä ne, jotka uuden, uljaan maailman olivat rakentaneet.
Pakon edessä ja vuosien saatossa alkujaan pienet, suljetut yhteisöt kehittyivät omiksi, pienoinvaltioiden tavoin toimiviksi kaupungeikseen, jotka rajattomasti ruokkivat johtajiensa vallanhimoa. Jokainen kaupunki näyttää perustajaltaan: joissain johdetaan vahvoilla kristinuskollisilla opeilla, joissain yritetään yhteisvoimin tuoda takaisin entisiä yhteiskuntarakenteita ja joissain on palattu keskiajan kynnykselle. Yhteistä on, että kaupungit pyörivät niiden tavallisten ihmisten voimilla, jotka alussa suostuttiin ottamaan piikkilangalla ja aseilla vahvistettujen rajojen sisälle töihin.
Sinulla on kolme vaihtoehtoa: synny rikkauksiin, tee itsesi hyödylliseksi - tai selviydy yksin.
|
|
22 viestiä
|
Post by Ylläpito on May 20, 2022 19:29:03 GMT 2
New Haven - suurkaupunki, joka nousi joen varrelle Grand Rapidsin, Michiganin raunioista - on nykyään kymmenen tuhannen ihmisen koti.
Rapistuneen betonihelvetin keskellä kohoaa siirtomaan kruununjalokivi: The Arkstead. Korkeilla aidoilla ympäröity, miljoonakaupungin jäänteistä restauroitu kaupunkialue, jota koristavat pilviin kurottelevat rakennukset ja kirkkaat valot, ja jossa kaikki mukavuudet ja nautinnot ovat käden ulottuvilla - jos vain on varaa maksaa. Paikka, jossa rikkaimmat, tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimman voivat pyörittää omia seuraleikkejään ja luoda yhdessä uutta tulevaisuutta, josta vain harva pääsee nauttimaan. Muualla New Havenissa ihmiset asuttavat sitä, mikä on sattunut aikoinaan selviämään sodan jaloissa. Harmaiden, ajan murentamien kerrostalokompleksien keskellä kohoaa omin käsin rakennettuja hökkeleitä, joku on voinut muuttaa kodikseen entisen supermarketin takavaraston ja joku on rakentanut asuinsijan toimimattoman pakettiauton taakse.
Moni elää arkeaan enemmän tai vähemmän alkeellisissa olosuhteissa kantaen samalla harteillaan vastuun koko yhteiskunnan jatkuvuudesta. On ruokataloutta, kouluja ja kulttuuria. Markkina- ja kokoontumispaikkoja, salakapakkoja, kauppoja ja räätäleitä - mitä vain arkeen tarvitaan.
Tuotteita ja tavaroita myydään ja vaihdetaan paitsi Arksteadiin, myös ajoittain ympäröiviin kaupunkeihin. Valuuttana toimii mikä tahansa, millä nähdään olevan arvoa, vaikka paremmissa piireissä pelataankin edelleen dollareilla. Mitä nyt kurssi on pahasti vinossa: pennillä ostat kilon perunoita, kymmenellä dollarilla ihmisen. Musta talous on voimissaan.
Sähkö on luksusta, josta Arksteadin ulkopuolella nautitaan muutama tunti päivässä. Myös juokseva vesi on Arksteadissa arkipäivää jokaisessa asunnossa, mutta muualla New Havenissa sitä noudetaan lähinnä yleisistä vesipisteistä, joita usein tiukan paikan tullen säännöstellään raskaalla kädellä.
Teknologia on teollisuuden kaatumisen jälkeen ollut harvinaista: monilla on radio, mutta vain joillain kaikista onnekkaimmilla puhelimet. Puhelinverkkoja on jossain määrin onnistuttu pitämään pystyssä, mutta internet on menetetty siinä missä valtaosa muistakin modernien aikojen keksinnöistä. Lähes kaikki joudutaan tekemään käsin ja hyvin rajallisilla materiaaleilla: öljypula ja sähkön säännöstely on vaivannut jo kymmeniä vuosia, mikä on vaikuttanut vahvasti tavaroiden kehitykseen. Monessa on siirrytty luonnonmateriaaleihin, kuten nahkaan, puuhun ja puuvillaan. Sadevedenkeräysjärjestelmät ovat se yksi osa-alue, joilla on otettu jopa merkittäviä teknologisia edistysaskeleita. Lisäksi viemäröinti on onnistuttu joissain määrin säilyttämään toiminnallisena.
Katukuvassa nähdään paljon vanhaa, kuten pelastettuja astioita, valokuvia tai vaikka farkkuja ja pukuja, mutta myös entisaikojen jäänteitä. Pitkiä mekkoja, öljylamppuja, lyhtyjä ja pesuvateja. Aikakausien ja olosuhteiden yhdistyminen näkyy kaikessa, niin ihmisissä kun kodeissa.
Suurin osa ihmisistä siirtyy paikasta toiseen joko kävellen tai polkupyörällä, joita on edelleen runsaasti levityksessä. Autoja on vain harvoilla ja valituilla, mutta hevosia on alkanut näkymään useammassakin taloudessa. Monissa kodeissa näkyy myös koiria ja kissoja.
Sää vaihtelee tappavista paukkupakkasista lamauttaviin helteisiin. Sateista nautitaan muutaman kerran vuodessa, myrskyistä, happosateesta ja muista luonnonkatastrofeista lähes yhtä usein. Kolmekymmentä vuotta ei ole riittänyt vapauttamaan maailmaa ilmansaasteista, vaan on edelleen tavallista menehtyä keuhkosyöpään hyvin nuorella iällä.
LEADERSHIP
New Havenin osti perusti aikoinaan öljymiljardööri Walter Bennet. Pesunkestävänä republikaanina hän aloitti johtamisen aikoinaan varsin rautaisella nyrkillä ja jatkoi siitä, mihin Yhdysvallat oli muutenkin jäänyt. Hän tuki yhteiskunnan eriytymistä, ei uskonut varallisuuden jakamiseen ja toivoi vanhojen arvojen paluuta: hänen mielessään ajatus isänmaasta, perheestä ja uskonnosta eli vahvana. Kansalaisten mielessä ei niinkään, vaikka osa vanhoillisryhmistä yhä vieläkin tuntuukin haikailevan niitä historian kulta-aikoja, kun naiset kuuluivat keittiöön ja lapset lähtivät kolmevuotiaana tehdastöihin.
Walter oli aina nopea syyttämään, kärkäs rankaisemaan ja haluton joustamaan mielipiteistään tai kuuntelemaan kenenkään neuvoja. Hän istutti yhteisöön kaupunginjohdon pelon, kapinan siemenen ja edesauttoi varjoyhteiskunnan syntymistä, kun ihmiset yksi toisensa jälkeen pakotettiin lähtemään kodistaan milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Omenan varastamisesta saattoi saada elinikäisen työtuomion kaivoksilla, uteliaana kaupungin rajojen ulkopuolelle vilkaissut saatettiin karkoittaa pysyvästi tai määrätä kuolemaan areenalle rikkaiden viihteen nimissä ja avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi saatettiin antaa paremman perheen kasvatettavaksi.
Kun Walter menehtyi vuosi sitten selittämättömän, äkkinäisen sairauden seurauksena, valtaan nousi hänen vanhin poikansa Walter II. Nuorempi Bennet ei ole ehkä yhtä kohtuuton ja armoton, mutta toisaalta on sitäkin itsekeskeisempi: hän kiristi ensitöikseen verotusta, ohjasi omiin käsiinsä entistä enemmän luksustuotteita ja alkoi aiempaa tarkemmin säännöstelemään vettä ja sähköä, että sitä varmasti riittäisi oman lähipiirin käyttöön.
Tavallisella kansalla ei ole johtoon oikeastaan minkäänlaista yhteyttä, saati minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.
THE PEOPLE
New Haveniin on muodostunut vahva kastijärjestelmä, jonka huipulla istuvat Arksteadin asukkaat ja pohjalla viruvat ikuiseen pakkotyöhön määrätyt ja ne ulkopuoliset, jotka eivät koskaan ole löytäneet töitä tai rooliaan yhteisössä. Pienelle alueelle on pakattu ihmisiä, jotka eivät koskaan tule jättämään rajamaiden slummia ja niitä, jotka viettävät päivänsä rikkaiden keskellä ja palaavat sitten kotiin aitojen toiselle puolen.
Arkstead pyörii vahvasti työläisten voimilla, ja vielä pääasiassa sellaisten, jotka on syystä tai toisesta määrätty elinikäiseen pakkotyöhön. Myös ns. kuolemanpelit - eli se, mitä ollaan nähty aina gladiaattorien ajoilta asti - palautettiin toimintaan viihteen ja järjestyksen nimissä oikeastaan heti, kun New Havenia alkujaan lähdettiin muodostamaan. Sielläkin harvassa ovat ne, jotka ovat mukana vapaaehtoisesti, vaikka käden ulottuvilla periaatteessa onkin mainetta ja kunniaa.
Yhteiskunta on eriytynyt myös muilla tavoilla. On niitä, jotka edelleen uskovat uuden maailman olevan jumalan tahto ja yrittävät ajaa läpi äärivanhoillisia arvoja, niitä, jotka kieltäytyvät poistumasta kaupungin rajojen sisältä ja niitä, jotka haaveilevat muusta maailmasta.
Etenkin Arksteadissa elää vahva halu säilyttää nykyinen järjestelmä ja jopa selkeyttää rajanvetoa entisestään. Trendinä on viime aikoina ollut johdon yhä suurempi puuttuminen tavallisten ihmisten elämään. Levottomuudet ovat yleistymässä, ja niihin vastataan yhä useammin väkivalloin.
Kun kymmenen tuhatta ihmistä ajautuu yhteen, ei ole ihmekään että erilaiset ajatukset nostavat päätään.
CULTURE
Yhteiskunta otti vahvasti takapakkia jo ennen kun Yhdysvallat jakautui. Vaikka edelleen on olemassa myös avokatseisempia yhteisöjä, on monissa aatteissa palattu satoja vuosia taaemmas.
Vahvasti päätä ovat nostaneet perinteiset perhearvot. Naimisiin mennään nuorena ja avioliitto nähdään usein etenkin paremmissa piireissä ennemmin taloudellisena ratkaisuna kuin minään muuna. Lapsien tekoon kannustetaan jopa siinä määrin, että ehkäisyä ei käytännössä ole saatavilla ja aborteista rankaistaan rikostuomiolla. Sateenkaariliitoille ei ole ollut ymmärrystä pitkään aikaan, joten tälläiset suhteet pidetään visusti piilossa. Kiinni jäädessä edessä saattaa olla sakkoja ja asian tuominen julkisuuteen, jolloin moni on tullut perheensä ja yhteisön hylkäämäksi. Samanlaista häpeää tuottavat myös aviottomat lapset, liikaa ympäriinsä makoilu ja (naisten) yleinen siveettömyys. Naapureistaan kanteleva palkitaan avokätisesti, joten valloillaan on myös enemmän tai vähemmän epäterve kyttäyskulttuuri.
Mielenterveysongelmille on tarjolla hyvin vähän ymmärrystä ja vielä vähemmän hoitoa - käytännössä pahimmat tapaukset heitetään vankilaan, kun ei muutakaan paikkaa keksitä. Hyväksyttävin tapa käsitellä ongelmiaan on ryhtyä alkoholistiksi, koska sille kaikki osaavat vain naureskella.
Vihapuhe, rasismi ja misogynia ovat valloillaan ja valtamedia heittää bensaa liekkeihin entisestään. Sananvapaus on vähän siinä ja siinä: periaatteessa olet vapaa sanomaan mitä tahansa, eikä sitä ole missään erikseen kielletty, mutta toisaalta voit väärää ihmistä kritisoimalla voittaa itsellesi loppuelämän reissun työleirille. Etenkin media on tiukasti vallanpitäjien hyppysissä, vaikka valtarinta onkin löytänyt sieltä tilaa myös omalle sanomalleen. Ei ole kerta tai kaksi, kun joku suunsa ohi puhunut on seuraavana yönä vain kadonnut.
Naisia nähdään harvoin minkäänlaisissa johtoasemissa, poliitikot ovat käytännössä kaikki miehiä ja kouluihinkin tunnutaan valikoivan lähinnä parempien perheiden parempia poikia. Yhteiskuntaluokasta toiseen nouseminen on äärettömän vaikeaa, vaikka jotkut ovatkin siinä onnistuneet. Hyvät piirit ovat pienet ja tiiviit, eikä niissä pidetä nousukkaista.
Sosiaalitukia ei ole ja monet näkevät, että köyhät ovat ansainneet osansa ihan vain olemalla laiskoja. Ylipäätään uskotaan vahvasti kovaan työhön.
HEALTHCARE
New Havenissa on kaksi varsinaista sairaalaa: yksi Arksteadissa, yksi Northbankin seudulla. Lisäksi kaupungissa palvelee useita pienempiä klinikoita, jotka palvelevat valtaosaa ihmisistä. Koko kaupungin ainut ilmaisklinikka toimii The Knotissa. Muualla hoitoa saa rahalla ja sopivalla perhetaustalla: lääkkeitä ja resursseja ei ole kaikille tarvitseville, joten triagessa pidetään tarkasti kirjaa siitä, kuka ne on ansainnut ja kuka ei.
On etenkin paremmissa piireissä tavallista, että perheen palkkalistalla on oma yksityislääkäri, joka tekee kotikäyntejä. Monimutkaisemmat erityissairaanhoidolliset asiat hoidetaan kuitenkin pääasiassa keskussairaaloissa. Ne ovat myös ainoat paikat, joissa pystytään suorittamaan leikkauksia, joita niitäkin rajallisesti. Umpilisäke voidaan poistaa, mutta sydänleikkauksiin ei pystytä. Samoin esimerkiksi syöpähoitoja tai dialyysia ei käytännössä ole tarjolla kun eliitin eliitille - diabeteksen hoidosta tai hormonituotteista puhumattakaan.
Koska lääkkeistä on valtava pula, rinnalla on käytössä runsaasti vanhan maailman rohdosratkaisuja. Jotkut toimivat, jotkut eivät. Myöskään ehkäisyä ei käytännössä ole, mikäli ei ole onnistunut puhumaan itselleen kuparikierukkaa. Onnekkaat ovat, sillä myös abortit ovat laittomia (vaikka sellaisen itselleen suhteellisen helposti saakin tilattua omalta lähipuoskarilta).
Vanhainkoteja tai hoitolaitoksia ei ole. Joko perhe huolehtii omistaan tai kadunkulma (tai karkoitus) kutsuu.
MISC
- New Havenissa toimii yksi palolaitos, joka sijaitsee Arksteadissa. Muuten hommat hoidetaan vapaaehtoisten voimin.
- Tatuointeja on edelleen saatavilla ja taiteenlaji kukoistaa. Niihin ei liity stigmaa, vaan ehkä ennemmin ajatus siitä, ettei kaikista köyhimmillä voi olla niihin varaa. Sama pätee hiusten värjäämiseen.
- Huonekalut teetetään pääasiassa mittatilaustyönä - tai rakennetaan itse. Puutavara on viime aikoina ollut todella tiukassa, joten harvemmalla on varaa päivittää kotiaan.
- Koska sähkö on usein katkolla, on kotona tavallista laittaa ruokaa tulella. Ns. julkiset katukeittiöt ovat yleistyneet köyhemmillä alueilla.
- Valaistus hoidetaan pitkälti kynttilöillä ja öljylampuilla.
- Osalla on omatekoisia generaattoreita, joilla saadaan esimerkiksi jääkaappi pysymään toiminnassa.
- Vaatteita tehdään paljon itse ommellen. Valmisvaatteet kuuluvat eliitille.
- Televisioita ei ole, mutta radiossa pyörii paljon erilaisia viihdeohjelmia.
- Teatteri on suosittua. Myös livemusiikkia on tarjolla, joskin akustisesti.
Maailmaa ja juonikuvioita kehitetään yhdessä pelaajien kanssa ja hahmojen ehdolla, minkä vuoksi kaikkeen on jätetty liikkumavaraa ja tilaa mielikuvitukselle. Koska leikimme kaikki samalla hiekkalaatikolla, on suuremmat, muiden hahmojen elämään vaikuttavat kuviot kuitenkin otettava ensin yhteisesti esiin. Ethän siis aloita omissa peleissäsi sotia tai koko kaupungin kattavia kapinoita asiasta mitään sanomatta!
|
|
22 viestiä
|
Post by Ylläpito on May 20, 2022 19:35:11 GMT 2
THE OUTSIDE WORLD
Maan uudelleenjärjestäytyminen ei ole tapahtunut kivuttomasti. Sodat on käyty, mutta jäljelle on jäänyt paljon katkeruutta ja vihamielisyyttä. Kaupungit ovat varautuneet omilla turvallisuusvoimilla, jotka kätevästi pitävät samalla ruodussa oman kansan. Kapina on viimeinen asia, mitä herkässä, uudessa yhteiskunnassa kaivataan.
Harva tietää, mitä kaupunkien rajojen ulkopuolella on oikeasti tapahtunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Huhutaan, että ulkopuoliset yhteisöt käyvät edelleen verisiä taisteluita alueista ja luonnonvaroista, joten harvemmalla on halua lähteä kokeilemaan tuuriaan. Tosiasiassa myös kaupunkien rajojen ympärillä on elämää - ja usein rauhallisempaa ja harmonisempaa kuin muualla. Yllättävää kyllä ihmiset ovat järjestäytyneet toimiviksi yhteisöiksi myös ilman yksinvaltiaiden johtoa ja mielivaltaisia, alati muuttuvia sääntöjä.
Eristäytymisen ja vuosia kaupunginjohdon puolelta ruokittujen ennakkoluulojen vuoksi ulkopuoliset koetaan pääasiassa pelottavina, usein sivistymättöminä ja kelvottomina osalliseksi uutta, uljasta yhteiskuntaa. Tämä on osaltaan oikeuttanut sen, miten kaupungittomia säännöllisesti turvallisuusjoukkojen saattamana marssitetaan rajojen sisälle ja sopeutetaan yhteiskuntaan - eli käytännössä usein myydään palvelusväeksi ja runoillaan siitä, miten ollaan tarjottu mahdollisuus parempaan elämään.
New Haven ei ole kaupunkien mittapuulla mitenkään erityisen suuri, eikä muutenkaan mitenkään poikkeuksellisen vilkas tai merkittävä. |
|
22 viestiä
|
Post by Ylläpito on Jun 13, 2022 19:22:32 GMT 2
VASTARINTA & TURVALLISUUSJOUKOT Vastarinnalle on pyhitetty oma ketjunsa täällä. Turvallisuusjoukoista löydät lisää tietoa täältä. |
|
